Kävellen Seinen rannalla

Tällä reissulla on tullut ravattua vähemmän turistinähtävyyksiä ja enemmän puistoja, toreja, kirkkoja ja sivukujia. Olisi paljon kirjoitettavaa siitä, kun etsimme rukousnauhakauppaa Maraisissa tai kun osuimme keskelle tulipaloa Montparnassella ja katu oli täynnä nokinaamaisia raamikkaita palomiehiä enkä kehdannut pyytää heitä kuvaan (se oli muuten vanhan talon kattohuoneisto joka paloi, hui).

Normi-ihminen ottaa Pariisin haltuun kävellen, ei täällä välimatkat kumminkaan NIIN pitkiä ole. Parin-kolmen kilometrin säteellä keskustassa on valtavasti nähtävää, Louvre, Notre Dame, Pantheon, koko latinalaiskorttelit, Congorde, Riemukaari, Champs-Elysées....Ja tietysti Eiffel. Me käytämme kyllä aika paljon myös metroa, joka on melkein kolme kertaa halvempaa, kun julkisilla liikkuminen Suomessa. Ja aina vain jaksan hämmästellä sitä, että muutamassa minuutissa pääsee kaupungin toiselta puolelta toiselle pitkänkin matkan niin kätevästi (eli kauan ei joudu olemaan pois päivänvalosta :)

Kaikkein parasta on kuitenkin kävely joen rannalla; hienovaraista tirkistelyä veneissä asuvien ihmisten terasseille, vilkuttaminen ohi ajavien jokilaivojen pursuville turistilaumoille, itsensä hillitsemistä jos jonkinmoisessa vastaan tulevassa taidekaupassa. Siinä aika unohtuu ja kilometrejä kertyy huomaamatta.

Jos joku haluaa kuvia nähtävyyksistä, niitä löytyy paljon oikean sivupalkin kuvagallerian kansioista Pariisi 2010 ja 2011. Niitä katsellessa itekin hämmästyy, miten monia nähtävyyksiä täällä on aiemmin kierretty. Tämä reissu on erilainen.