Näyttelyn jälkeen ohi Rue de Rivolin turistikauppojen ja Louvren ruuhkien kohti Tuileries-puistoa, joka on lempipaikkojani Pariisissa. Kestää monta tuntia kävellä muutaman kilometrin pituisen puiston läpi, jos haluaa tsekata jokaisen naispatsaan, miehen ja yksisarvisen, Rodinin teokset, Julius Cesarin...Upeita patsaita on ihan valtavasti.
Ilmaisen patsasnäyttelyn tuoksinassa puistosta on paljon penkkejä, tuoleja ja rauhaisia paikkoja istua syömään eväitä. Lapset uittavat puisia purjeveneitä pienissä altaissa ja leikkipuisto myös löytyy.
Kävelyä ihan ite teipatun polven kanssa (terkkuja jumpparille) tuli päivän aikana ainakin 5 kilometriä useasti levähdellen. Mutta mikäs siinä kun naama aurinkoon päin ja nautiskellaan askel kerrallaan!
Virgil Thompsonin sanoin:
"Parempi nähdä nälkää siellä
missä ruoka on hyvää
ja ihmiset miellyttäviä"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!