Seinen ylittävän Pont des Arts-sillan kupeessa on riippulukkoja myyviä rihkamakauppiaita, joilla kauppa käy. Me hankimme lukkomme muualta mutta yhtä kaikki. Nyt se on siellä muiden eri väristen, kokoisten ja näköisten, lukuisilla nimikirjoituksilla merkittyjen lukkojen seassa muistuttamassa, sitten kun dementia iskee, että täällä oltiin huhtikuussa 2013.
Ennen lukon kiinnittämistä käytiin tietysti tiukka keskustelu siitä, mitä lukkoon kirjoitetaan ja miten. Isäntä oli sitä mieltä, että teksti siihen täytyy kaiverruttaa suutarilla, jotta se kestää vuodesta toiseen sään vaihtelut. Minä taas, joka olen meistä se vähemmän perusteellisempi, totesin että musta tussi riittää. Kävimme jopa kysymässä läheiseltä suutarilta voisiko hän kaivertaa nimemme pieneen lukkoon. Vastaus tuli kyllästyneenä: ei ole sellaista mahdollisuutta. Joten tussi vei voiton. Perustelut tussin käytölle on käytännöllinen : täytyy tulla joka vuosi tarkistamaan onko teksti vielä tallessa ja tarvittaessa korjaamaan sitä
Avaimet joka tapauksessa viskattiin Seineen, joten rakkautemme on nyt sinetöity.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!