Voi elämän kevät, täällä sitä nyt ollaan!
Kolme viikkoa sitten Homeawayn asunnonvuokraussivulla surffatessa löytyi halvahko ja ihan pikkuinen kämppä Pariisin 8. kaupunginosassa. Kysyin mieheltä mahduttaisko myö asumaan tuossa kuukausi ja vastus kuului "joojoo". Laitoin töpinäksi,kirjoitin sähköpostia vuokraisännälle ja varasin halpalennot Norwegianilta (200€ menopaluu).
Tänään herättiin jo kolmatta aamua metron jytinään, autojen torvien tööttäilyyn ja naapurihuoneistossa touhuavien italialaisten remonttireiskojen suulaaseen työntekoon.
Asunto on tosiaan pieni ja vessaankin täytyy mennä sivuttain, jotta mahtuu ovesta sisään. Astioita on tasan kaksi kuppia ja lautasta, kattila ja paistinpannu. Mutta sijainti ei vois olla parempi. Metro Saint-Philippe du-Roule 130 metrin päässä. Champs-Elysées samoin. Kadut vilisevät boboja (boheemiporvareita)ja lähikuppiloihin ei oo mitään asiaa, sen verran dyyriit hinnat näkyy olevan, samoin kun luxuskaupoissa. Paitsi viereiseen suklaakauppaan kyllä pistäydyn :)
Halvan tästä kämpästä tekee pieni koko ja kuudes kerros ilman hissiä. Asuntoon tullaan hienon rappukäytävän hissin ohi jotain ihmeen huoltoportaita pitkin. (mies tutki ihan ekaksi tullessa varauloskäynnin tikapuita pitkin katolle, hän kun on turvallisuuskurssit käynyt :)
Ja vaikka vuokraisäntä Vincent oli tosi symppis, kantoi mun matkalaukkunikin ylös, niin totesin taas pariisilaisen siivouskäsityksen olevan kovin paljon suurpiirteisempi kun meillä on: Kylppäri ja koko kämppä oli lievästi sanottuna paskanen ja piti pestä ennen käyttöä. Asunnon yhden seinän peittävästä peilistä löytyy monen rähmäkäpälän vuokralaisen sormenjäljet, eikä remontista tietenkään mainittu mitään.
Mutta ei me pienestä pidetä. Otetaan Pariisi rätin kanssa haltuun! Kiva piirre muuten simppelissä huoneistossa on vaalean vihreät "altistuvat kattopalkit" (googlen käännöksin sanottuna), mikä on tyypillistä pariisilaisasunnoille.
Lihakset on niin kipeenä, ettei oo ikinä ollut ja tänään jouduin laittaa tukisiteen polveen noiden rappujen ravaamisten takia. Vähän jännitystä elämässä pitää olla.
Silti, lentokentältä kaupunkiin ajellessa Eiffel kylpi ilta-auringossa ja tuntui kuin olisi kotiin palannut. Taisipa päästä pieni onnenkyynelkin samalla lailla kun itkin haikeana 1,5 vuotta sitten, kun täältä viimeksi lähdimme.
Nyt on kaksi päivää satanut ja tänään ilma on kirkas noin 10-12 astetta. Kadulle astuessa poskea pyyhkii lupaavan lämmin tuuli. Osa puista jo kukkii, orvokit värittävät kukkapenkkejä ja rappukäytävällä remonttimiehet viheltelevät ja välillä laulavatkin.
Eilen kävimme ihastelemassa Pariisin kaupungintaloa Hótel de Villeä etsiessämme sekatavarakauppaa, josta löytyisi tiskirättejä, perunankuorimaveistä ja juuriharjaa! Kaupungintalolla oli joku häppeninki ja soittokunta toivotti turistit tervetulleeksi rakkauden kaupunkiin!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
50 VUOTTA ELÄMÄÄ
Maaliskuun ensimmäisenä viikonloppuna pidettiin huippusalaiset synttäribileet, jotka huippusalainen synttärikomitea suunnitteli huippusalais...
-
Äskettäin lonkkaan tekonivelen saanut ystäväni kysyi, kuinka menettelen lentokentän turvatarkastuksessa, kun on metallisia tekoniveliä. Noh...
-
Ostin taulun koska halusin hemmotella itseäni. Olin nähnyt maalauksen jo kuukausia sitten taiteilijaystäväni kotona, mutta päätin unohtaa ko...
-
älä hetkeksikään lopeta. Uneksi vain mahdottomia, sillä huomista eivät järkevät latteudet kiinnosta. Ole hyvä unelmiasi kohtaan, ja anna nii...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!