Kuntoutus: kolmas viikko

PÄIVÄ NUMERO 15

Viikko alkoi klo 8.15 allasjumpalla. Aika epäinhimillinen aika miulle. Mutta suoriuduin. Fysioterapiaopiskelija vetäsi jumpan musiikin tahtiin, olipa mukana muutama hevikappalekin. Into on nyt huipussaan, kun tietää pääsevänsä tällä viikolla KOTIIN.
Uimaan täällä pääsee kunnosta riippuen joko uimahalliin, jossa on iso allas, lasten allas ja pore- ja hierovia suihkualtaita. Tai sitten K-kerroksen terapia-altaaseen, jossa vesi on lämpimämpää (+32C) ja jumppaliikkeet rauhallisempia. Molemmissa on kippi joka nostaa tarviaatessa pyörätuolissa istuvan altaaseen.

Maksaläiskä

Taas yks mitäänsanomaton sessio Maksaläiskän kanssa. Hän tivaa multa tarviinko jotakin jumppaneuvoja tai ohjeita kotiharjoitteluun. " En tarvii, mulla on niitä kansiollinen kotona". Ja taas käymme läpi kotiohjelman ja kerron että liikunta-asiat on ihan bueno mun kohdalla. No ehkä määrää vois vähän lisätä. Ja säännöllisyyttä. Juu.
Sit jutellaan niitä näitä ja mietin eikä tää jo lopu. Nimestään huolimatta Maksis on ihan ok tyyppi. Pistävät ruskeat silmät on kylläkin vaateliaat ja hänestä huokuu kunnianhimo. Hän kuten jotkut jumppareista on asenteeltaan sellanen, että olettaa kaikkien liikkuvan itsestäänselvästi ja tavoitteellisesti. Hän on suorastaan hämmästynyt kun ei asiat ookaan niin yksoikoisia. Selitän hälle, että leikkausten jälkeen monta viikkoa saattaa tavoite olla päälle pukeminen, ruoan saaminen kitaansa, ettei kuole nälkään ja ulospääseminen voikin olla sitten seuraava päämäärä. Ei siinä tuu mieleen kestävyyskunto-ohjelmat minkäänmoiset. Kuntoilun kannalta kaikki alkaa tämän jälkeen aina nollatilanteesta, mikä vaatii jatkuvaa tsemppausta itseltä. Ja aina sitä ei vaan jaksa olla yhtä motivoitunut. Pitää olla itselle armollinen. muuten tulee ihan helvetillisen syntinen olo.
Hänestä saa kuvan että hän tietää mistä puhuu, perustelee argumenttinsa ja selittää asiat selkokielellä silmiin katsoen. Ja vaikkei tietäiskään, hän tuskin sitä tunnustaa vaan selittää vaan niinkuin tietäisi. Tästä seuraa se et hän selittää myös itsestäänselviä asioita koko ajan ja juurta jaksain. Toisaalta perusteellisuus ja kunnianhimo on mielestäni ihailtava piirre ihmisissä joilla sitä on. Raja kulkee siinä, etteivät he ala vaatimaan samaa kaikilta. Palautekeskustelussa yllätyin myönteisesti Maksaläiskästä. Hän todella kuunteli ihmisiä ja yrittää kovasti olla avuksi. Motivaation puutteesta ei häntä voi syyttää. Ja luottamus jumppariin on sitä että ite voi sanoa eriävän mielipiteen ilman pelkoa. Maksaläiskälle voi. Hän oppii meiltä siinä missä mekin häneltä. Vaikka nayttäkin siltä kuin tapaisi ekaa kertaa vaikeavammaisen.

Iltapäivällä kävin hieronnassa ja tää voice-massage-tyyppi hieroi hartioiden lisäksi mun leukaani, ohimoita ja otsaa. Ai että tuntui hyvältä tuo leukahieronta. Puren hampaita yöllä ja muutenkin kipeiden niskojen takia koko pääkoppa on ihan jännittynyt. Kyllä teki kutaa!! Ja eihän sitä tiedä vaikka se sittenkin auttaisi kuorsaukseen. Mulle tuli nimittäin uus kämppis. Rouva Diabeetikko, Korpilahdelta eli hän on nykyinen Jyväskyläläinen.