26. maaliskuuta 2009

Hetket

Eilen tuli kolme viikkoa leikkauksesta. Kun on paljon paikallaan kotona tulee pienistä hetkistä arvokkaita. Vaikkapa se kun punaposkiystävä tulee ovesta ja tuo tuliaiseksi raparperimansikkakiisseliä! Tai joku ystävällinen vierailija tiskaa tiskit lähtiessään. Ihanaa saada kuulumisia ulkoa (varsinkin miten ulkona on kylmä viima - ei tekis mielikään lähteä sinne).
Olen ulkoillut muutaman kerran minäkin. Jyväsjärven rantaraitti on sula ja helppo työntää pyörätuolia. Järvellä suihkii hiihtäjiä ja luistelijoita, ilmassa tuoksuu kevät.
Kävin jopa kaupungilla seikkailemassa, ja oli kuin ulkomailla olis käynyt! Fysioterapiassa palautui arkeen tuttujen ihmisten parissa. Kuntosalilla onnistuu harjoitteleminen myös kipsin kanssa, tosin laitteesta toiseen siirtyminen on könyämistä kun on sauvat. Tein reisilihasharjoituksia, lähentäjiä ja loitontajia, selkä-ja vatsalihaksia, ja kaikki ylävartalon liikkeet tietty onnistui. Mieli oli virkeä pois tullessa. Ja lihakset kipeinä, vaikka toppuuttelin itseä liikaa innostumasta. Onhan taukoa tullut useampi viikko.

Eilen illalla kävin Oriflame-seminaarissa. Tervetullutta vaihtelua ajtuksille. Kahvittelun jälkeen oli vuorossa tuotekoulutusta, uutuuksien esittelyä ja palkintoja hyvästä myynnistä. Sain skumppaa ja keltaisen ruusun! Mielenkiintoisia on myös tarinat Oriflamelaisista. Tuli mieleen oma tarinani: Sairaus minut vei harrastuksen äärelle. Viime vuosituhennella silloinen jumpparini houkutteli mukaan myymään kosmetiikkaa. Lähdin ja hurahdin, meillä oli oma ryhmä Joensuussa, aivan mahtava tiiminvetäjä Päivi, kerhoiltoja ja biletystä siinä sivussa. Pidin paljon kosmetiikkakutsuja, ja mua houkutteltiin itseänikin tiimin vetäjäksi. Silloin en asiaan lämmennyt, koska arvelin kipeiden käsien olevan este purkkien avaamiselle, kosmetiikkalaukkujen kantamiselle sun muulle. Jyväskylään muuttaessa tuli myyntityöhön katkos, koska ryhmä jäi Joensuuhun. Yleisön pyynnöstä aloin 2001 uudelleen, ja tän vuoden alussa kohosin ylemmälle tasolle business-classiin, tapahtui jonkinlainen uushurahdus :) Nyt siis jo toistakymmentä vuotta mukana Oriflamessa.
Seminaarista tullessa mietin miten tärkeitä ovat harrastukset ja että lähtee kämpästä ihmisten ilmoille vähän raihnaisenakin. Vaikka se joskus kehtuuttaa, niin kyllä se aina palkitsee.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

50 VUOTTA ELÄMÄÄ

Maaliskuun ensimmäisenä viikonloppuna pidettiin huippusalaiset synttäribileet, jotka huippusalainen synttärikomitea suunnitteli huippusalais...