kipu lähtee kirjoittamalla

Kävin kivun psykologiaa-luennolla. Siellä käskettiin kivun hetkellä ajatella jotain muuta, keskittyä johonkin, saamaan ajatukset pois kivusta. Lievissä kiputiloissa tämä on hyvä keino - tiedän. Uskon omien ajatusten vaikuttavan kipuun. Jos pystyt ajattelemaan myönteisesti, pysyt toiveikkaana, tai teet jotain innostavaa kivusta huolimatta, se vaikuttaa tunteisiin ja välittäjäaineiden kautta koko kehoon. Keho tuottaa endorfiinia tai kortisonia, mikä piristää ja jopa helpottaa kipua.
Kovassa kivussa ajatusten vieminen muualle on vaikeaa. Kivun kestäessä pitkään se on erittäin vaikeaa. Se on vähän kuin käskisi syvästi masentuneen mennä lenkille. Kipu itsessään ei haittaa toimintaa sillä sehän on vain sähköimpulssi. Mutta sen aiheuttaman väsymyksen, univaikeuksien, ahdistuksen ja eristäytymisen takia se rampauttaa. Kipu on musta aukko joka yrittää nielaista ja tiettyyn pisteeseen sitä vastaan jaksaa taistella. Sen tietävät kaikki jotka ovat sen kokeneet. Huvittuneena kuuntelen ihmisiä, jotka ovat sitä mieltä, ettei esim. kipulääkkeitä pidä syödä: "Täytyyhän sitä nyt vähän kestää kipua", tyyliin. Olen samaa mieltä, vähän täytyy kestää. Mutta kivun sietokyky on niin yksilöllistä, ettei tollasta oikeastaan voi sanoa toiselle. Kipua ei voi mitata eikä kuvailla tarkasti. Eikä kenenkään kipua pidä aliarvioida.
Luennolla todettin, että kivun kuvaaminen on yhtä vaikeaa kuin jos yrittäisi kuvailla punaista väriä syntymäsokealle. Osuvasti sanottu. Toki on keksitty adjektiiveja kuvaamaan kipua: aaltoileva, terävä, viiltävä, jomottala, kuuma, kirvelevä, tykyttävä ja psykologin listassa oli jopa hellä-sana kuvaamassa jonkinlaista kipua (sellasta mulle kiitos tämän nykyisen tilalle!;) Nämä ovat potilaisen kuvauksia kivusta.
Meitsi totesi eilen taas jännän jutun. Takkuilin aamulla tavalliseen tapaan niskani kanssa ja laitoin sähköiskuja ja menin ees taas maata ja ylös, kun ei niskat antaneet periksi. Ajan kuluksi aattelin vähän kirjoittaa blogia, kokeilla kestääkö istua. Uppouduin kirjoittamaan ja unohdin kivun, enkä edes kuullut kun kämppis tuli huoneeseen. Ykskaks huomasin, että kello on vaikka mitä ja täytyy lähteä hoitoihin. Aina ei koneella kärsi istua ollenkaan, mutta tällä kertaa oli toisin. Se vei ajatukset muualle ja heti kun nousin koneelta, kipu tuli takaisin ja kesti pitkälle iltapäivään.
Yskä lähtee yskimällä ja kipu kirjoittamalla...