Niskakipu on hanurista ja päivän tärpit

Aamuinen niskakipu on iskenyt yleensä heti ylös noustua ja kestänyt muutaman tunnin. Tänä aamuna kipu ei hellittänyt ennenkun iltapäivällä. Aamupalalla hotkasin äkkiä jogurtit ja myslit, nappasin kahvin mukaan huoneeseen ja takas sänkyyn. Vasenta kallonpohjaa repii ja se leviää pään etupuolelle asti. Järkyttävän v..mäinen tunne. Erään kurssikaverini sanoin, kipu on erilaista kun jalassa tai kädessä: niska vaikuttaa päähän nopeimmin. Lamaannuttaa. Hyvin äkkiä tulee fiilis, et väsyy tähän taisteluun....
Sit sitä miettii teinkö taas väärin jotain, teinkö liikaa ja masentuu - KOSKAAN EI SAIS INNOSTuA LIIKAA...kele. Voisin kuvitella että kovan niskakivun kanssa hajoo aika nopeesti.
No sattumalta törmäsin erääseen ihmiseen joka kertoi kokeneensa saman. Huimaa ettei ookaan yksin vaivoineen. Hän kertoi saaneensa avun käytyään niskakurssilla Heinolassa. Siellä opetettiin välttämään niskaa ärsyttäviä asentoja ja hallitsemaan kipua. Toivo heräsi; liekö tähän sittenkin keinoja ja apua, muitakin kun kirurgin. Surffasin heti Reuman sivuille niskakurssin esittelyyn:

"Reumarankakurssin tavoite
Kuntoutujien työ- ja/tai toimintakyvyn palautumisen tai parantumisen edistäminen. Vahvistetaan kuntoutujan elämänhallintaa sekä perehdytetään kivunhallintaan. Osatavoitteena on lisätä tietoa kivunhallinnasta ja motivoida sekä sitouttaa itsehoitoon niin että kaularankamuutoksista johtuvat vaivat lievenevät eikä yliliikkuvuus kaularangassa etene. Kannustetaan omatoimiseen harjoitteluun jota varten järjestetään luento- ja ryhmäohjaus jonka avulla annetaan ohjausta kaularangan rakenteesta, toiminnasta, reumamuutoksista kaularangassa ja hoidosta sisältäen ryhdin, lihasharjoitteet, apuvälineet."

Siis seuraavaksi sinne...
Aamupäivällä oman jumpparin kanssa kokeilin TNS-laitetta. Sillä annetaan itse pieniä sähköiskuja valittuun kohtaan. Muurahaisen kävelyä (ei kusemista kumminkaan). Siltä se tuntui. Siis ne sähköiskut. Mutta jälkeenpäin ei juuri vaikutusta, ainakaan kipuun. Sitä nyt kokeilen kolmen sarjan ja katsotaan. Varovasti lisään ettei tule permanenttia mulle :) Kaikkea ne keksii.
Iltapäivällä elämä alkoi taas tuntua elämisen arvoiselta, kun aamunaama kivusta vääristyneenä ja punaisin silmin teki tasapainojumppaa ihanan eros ramazotin tahdissa.
Päivän pelastus oli vielä kuiva vesihieronta jossa koko jännittynyt kroppa rentoutui. Kerron tästä mainiosta itelleni uudesta tuttavuudesta ens kerralla, koska vielä on lähdettävä illan venytysryhmään.

Mutta että selätin kivun. Vaikka koville otti. Meikeläisen elämä on jännää, kun ei koskaa tiedä millanen päivä on tulossa. Eiks ookin jännnä juttu.