Rulaa ja ei

Niskat on niin jumissa, ettei millään pystyis kirjoittaa mitään. Pistän silti piruuttani muutaman sanan. Ihmiset aina kysyvät vaikuttaako kelit reumaan. Mistä minä tiijän. Joskus tuntuu ettei saa selvää mikä johtuu mistä. Jos tietäisi vois ennakoida - ja välttää - asioita. Sitten elämä menisi kaiken välttelemiseksi. Ei kiitos. Mieluummin elän!
Ehkä kuitenkin kylmyys vähän vaikuttaa. Varsinkin suoraan niskaan osuva viima. Ja paljo koneella istuminen, valitettavaksi. Kylmä vesi tai kylmäpakkaukset taas helpottavat kipua ja kuumotusta. Muutama asiantuntija on sanonut, että niskat yksinkertaisesti romahtavat, ranka pettää (osteoporoosin ja jatkuvan tulehduksen takia) ajan mittaan. En ole sellaista kuulevinani. Uskon että kova kauluri (ja kova tahto), oikeanlainen tyyny ja niskajumppa auttavat. Menen vaan eteenpäin; hajamielisenä ja hermostuneena, niskat jäykkänä. Eivät kaikki päivät ole tietenkään sellaisia. Syystä jota en tiedä, jotkut päivät ovat kokonaan kivuttomia. Ajatus kulkee. Elämä rulaa.

Viime viikolla kävin Heinolassa. Molemmat nilkat kontrollissa. Vasen keväällä jäykistetty on hyvä ja vahva, sillä kävelee kilometrejä. Kyllä kannatti! Oikea, jossa on edelleen tekonivel, ei ole ihan niin lyttyyn painunut kun pelkäsin. Toisen jalan korjaus on keventänyt myös sen kuormitusta. OK - jos voi niin sanoa: röntgenkuvassa luu tekonivelen ympärillä haurastuu hiljalleen. Mie pistän kuitenkin toivoni uuteen osteoporoosilääkkeeseen, jonka aloitin vuosi sitten! Sen pitäis vaikuttaa luun muodostumiseen erityisesti pienten nivelten ympärillä. Seuraava nilkkakontrolli annettiin vasta vuoden päähän, joten steppailen ainakin sinne asti.

Seuraavaksi leikkausvuorossa on vasen ranne. Paiskasin toiveen tammi-helmikuulle. Käsi on aiemmin jäykistetty 90-luvulla mutta antaa periksi ranteen yläosasta, jossa on liuta pieniä pieniä niveliä. Tuttu leikkaus muuten, koska sama tehtiin oikeaan käteen 2006. Huolestuttavaa asiassa on, että tämä on vähän harvinaisempi leikkaus ja osaava kirurgi Heinolasta on tällä hetkellä poissa. Ei todellakaan tee mieli antaa kenenkään puoskarin pilata kättäni! Oikean käden kuvassa näen miten käsi on kurottu kasaan lukuisilla pienillä metallisinkilöillä, jotka kulkevat ristiin rastiin kämmenen päällä. Vaatii taitoa (ja tuuria), että piikit pysyvät paikallaan ja käsi toimii taas. No pistän toivoni herran huomaan. Asioilla on tapana järjestyä jotenkin.

Piakkoin painun kuntoutukseen Kangasalalle, nastaa!! Oon tsekannut jo Tampereen teatteriohjelmaa, siellä menee ainakin Sofi Oksasen Puhdistus ja Susanna Haaviston Pakko saada laulaa (Edith Piafin lauluja). Tiedossa on siis sairauden ympärillä pyörimisen lisäksi ainakin ihana kulttuuripläjäys, Tampereen lukuisat etniset ruokaravintolat ja shoppailua!!