Saimaan rannalta löytyy tuulahdus Ranskan Rivieraa

...ja Rivieralta pala Punkaharjua.
Harjumaisemiin tultuani silmiin osui mainos Johanna Oraksen 20-vuotisjuhlanäyttelystä Retretin vieressä olevalla taidekartanolla. Näyttelyn nimi C´est La Vie! sai meikeläisen tossuihin vipinää.
Ryntäsimme erään joensuulaisen rouvan kanssa näyttelyyn viime hetkellä ennekuin se sulki ovensa tältä kesältä. Sisimmässäni toivoin tietysti törmäävääni itseensä taiteilijaan ja pääseväni keskustelemaan aiheesta Nizza, jossa hän viettää talvensa. (kyllä, minulla on valtava Nizza-kuume).
Oras itse oli painunut jo lämpimimmille rannoille, mutta sympaattinen miehensä Reijo Oras osui paikalle ja puhelias tapaus olikin. Tauluja meille esitteli taiteilijan äiti. Kyselin heiltä tietysti kaikkea mahdollista Nizzasta (ja ihan vähän tauluistakin), millainen talvi siellä on, koska alkaa kevät sun muuta. Ja hyö avoimesti ja iloisena kertoivat elämästä siellä. Sain vielä Oraksen Ranskan ateljeen osoitteen ja yhteystiedot ja tervetulotoivotuksen käymään (se ei siis ole avoinna yleisölle, vaan taiteilijan työtila).
Voi waude.

Näyttely sinänsä oli myös hieno. Uutena teemana oli orkideoita ja nallet seikkailivat tällä kertaa Savonlinnan ympäristössä; oopperajuhlilla ja höyrylaivallakin heitä nähtiin.
Kolmatta kesää Punkaharjulla viettänyt Oras tuo ilmiselvästi energisen tuulahduksen tänne luonnon keskelle. Pariskunta osti seudulta 1910-luvulta peräisin olevan vanhan Tuunaankartanon. Nyt kolmatta kertaa kartanonäyttelyssään käyneenä joka kerta nautin teoksistaan aina enemmän. Yleensä maalauksesta löytyy pieni tarina, vaikka ensi näkemältä se saattaakin esittää vain viinirypälelajitelmaa.
Ja kyllä täytyy arvostaa tätä Suomessa julkkistaiteilijana pidettyä uurastajaa kun kurakkaa CV:tään. En yhtään ihmettele ulkomailla, enimmäkseen Ranskassa, saamaansa arvostusta. Sentään harva suomalainen on päässyt tauluineen Louvreen.

Johanna Oraksen taulu Kuntoutuslaitoksen aulassa esittää Kruunupuistoa hyvinvoinnin tarjoiluineen hopean hohtavan Saimaan vesistön äärellä.

Hullut päivät kuntoutuksessa

7.00 Herätyyys!!

7.30 Verikokeeseen, aijaijai

8.00-9.00 Aamupala, tuoreita sämpylöitä, munakokkelia, leikkeleitä, jogurttia, kahvia...

9.00-10.00 Fysioterapia, kuminauha- ja pallojumppaa, venyttelyt. Keskustelua kuntoutuksen tavoitteista

11.15-12.00 Allasryhmä, vesijuoksua ja -vyöjumppaa. Sen jälkeen juosten lounaalle.

12.15 Lounas: silakkapihviä, juuresmuusia, sallaatteja, purjomuhennosta, suklaakiisseliä, ähky olo

13.00-14.00 Kuntosaliryhmä, no huh huh (hidastettu versio :)

14.30-16.00 Kulttuuripläjäys eli 20-vuotisjuhlanäyttely Johanna Oraksen taidekartanolla

17.00 Päivällinen, salaattia, kahden kalan keitto, pakko saada kahvia

18.00 Sauvakävelylenkki rantaan

19.30 Iskee ihan hullu salmiakin himo!! Minä kestän, minä kestän....

20.00 Joko saa kaatua sänkyyn?!

Paluu Kruunun puistoon

Terveiset Punkaharjulta!
Reilut vuosi sitten läksin täältä sydän pakahtuneena. Ihastuin harjumaisemaan ja sen mielenkiintoiseen historiaan niin kovasti, että kirjoitin Matkalehteen artikkelin, joka löytyy täältä. Blogitekstejä aiemmista seikkailuista taas voi lukea klokkaamalla tunnistetta 'kruunupuisto'.
Punkaharjun seitsemän kilometriä pitkä kaunista harjumaisemaa alettiin suojella jo 1843, kun se julistettiin valtion eli kruunun puistoksi. Samalla siitä tuli osa suomalaista kansallismaisemaa.
Täällä voi vierailla tsaarin, keisarinnan ja venäjän hovin jalanjäljillä. Ja myös 1800-luvun runoilijat ja kirjailijat Runebergistä Topeliukseen lumoutuivat maisemista.

Mutta minä olen täällä paitsi ihailemassa luontoa myös kuntoutumassa. Alun lääkärintarkastukset, haastattelut ja arvioinnit on jo osin tehty, ja iltapäivällä ryhdytään tositoimiin eli ohjelma alkaa heti kuntopiirillä (hui sentään).
Ja kun kerta nyt lähiaikoina muutenkin pyöritään itsensä ympärillä, niin täällä on oiva mahdollisuus jatkaa ranskattaren laihdutuskuuria. Terveellistä ruokaa ainakin on tarjolla, kun osais vaan pitää annoskoot mielessä.

Tässä vielä trimmauksen perussääntöjä lyhyesti (perustuu Mireille Guilianon kirjaan 'Ranskattaret eivät liho'):

- Tutki omaa ruokapäiväkirjaasi ja tunnista häiriköt eli ne ruoat tai juomat mitä tulee syötyä liikaa. Lomauta kolmeksi kuukaudeksi kaikki ne jotka pystyt ja vähennä muita. Älä varastoi häiriköitä kotiin.
- Syö säännöllisesti äläkä koskaan päästä itseäsi nälkäiseksi (esim.itelläni tämä tarkoittaa 3-4 tunnin välein)
- Syö kunnon aamiainen. (Onko kaurapuuro ranskalainen tapa, eipä taida olla? Syön sitä silti.)
- Syö hitaasti ja istuallaan. Pureskele ruoka hyvin äläkä tee samaan aikaan mitään muuta. Maistele makuja.
- Juo vettä joka päivä vähintään kaksi lasillista enemmän kun ennen. Yksi lasi mieluiten heti aamulla herättyä.
- Syö joka päivä kaksi annosta maustamatonta jogurttia. Lasillinen piimää ajaa saman asian, uskon.
- Tarkastele ruokiesi annoskokoja ja pienennä niitä vähitellen.
- Aloita kevyt ja vaivaton mutta säännöllinen liikunta. Esim. 20 min. kävelyä päivässä.

Tässäpä nämä joita olen yrittänyt sisäistää. Lisää on tulossa. Tuo 20 minuutin kävely joka päivä vaatii eniten ponnistusta, mutta eiköhän hoidu. Jahka tuo sade loppuu :)

Tää säätää täällä

Juhlat on juhlittu ja päivänsankari eli anoppini oli yllätysjuhlista otettu. Keskiviikkona meillä vielä paistettiin köyhiä ritareita, kun rusinapullaa (niinkun kaikkea muutakin) jäi pilvin pimein.

Hyvän juhlinnan jälkeen tein ranskattaren tavan mukaisen korjausliikkeen eli keittelin kasvissoppaa, jota sitten söi parina päivänä. Tämä oli purjokeitosta mukaeltu (lue mukavampi) versio: purjoa, kukkakaalia, perunaa, sipulia ja loraus kermaa.

Muuten tällä viikolla toin ranskattaren dieettiin kuuluvan luonnonjogurtin kuvioon mukaan. Oon usein aiemminkin syönyt sitä aamuisin, nyt sitä kuuluu ottaa kaksi kertaa päivässä aamiaisella, välipalana, iltapalana tai jälkkärinä kuinka vaan. Tarvittaessa voi joukkoon laittaa vähän hunajaa, marjoja tms. Mä olen laittanut teelusikallisen omatekemää hilloa. Jogurtissa on maitohappobakteereita ja se parantaa aineenvaihduntaa, siinä syy miksi sitä syödään. Lisäksi maustamattimassa jogurtissa EI ole sokeria (huom.kahden desin mansikkajogustissa sitä voi olla jopa viiden sokeripalan verran. Meitin isäntä syö litran purkin viikossa eli noin 45 sokeripalaa....)

Toiseksi olen sinnikkäästi yrittänyt syödä 'kunnon aamiaisen'. Vaikka vähän pienemmänkin. Kyllä siihen ehkä tottuu.
Kolmen kuukauden trimmauksen tarkoituksena on säätää omat makutottumukset uuteen asentoon ja tehdä pieniä korjauksia ruokavalioon. Ja tärkein pointi tässä on, että se tehdään miellyttävällä tavalla. Eli vähitellen. Missään tapauksessa trimmaus ei pidä olla kärsimystä, koska silloin se ei onnistu (vaan paino tulee yleensä takas lisäkilojen kanssa). Koko ajan täytyy etsiä myönteisiä ja itselleen sopivia tapoja muuttaa asioita. Eli helpolla ranskatar ei pääse, ei voi tukeutua kaavamaisiin ohjeisiin (tyyliin jätä pois kaikki hiililarit, tai muuta kaikki rasvat hyviksi tai hylkää herkut). Ne dieetit on niin nähty.

Kolmen kuukauden trimmausvaiheesta on nyt takana pari viikkoa. Joka viikko yritän muuttaa muutaman pienen asian. Ensi viikolla ainakin haastan itseni kävelemään joka päivä 20 minuuttia. Ja ehkä tutustun johonkin uuteen makuun.

Kuvissa: mökkiterassi täyttyi viikonloppuna ruusuista ja rakkaan siskoni tekemää juhlaruokaa eli maailman parasta lohikiusausta, salaattia ja muuta herkkua.

PÄIVI SOIKKELIN TAIDENÄYTTELY NYRÖLÄN KALLIOPLANETAARIOSSA 16.9. SAAKKA.
Päivi maalaa ruusut, syreenit ja pihlajanmarjat vanhoihin ikkunankarmeihin ja kierrättää vanhojen kirjojen kannet tekemällä niistä kortteja.
Lisätietoja http://www.paivisoikkeli.com/

TERVEMENOA
ihastelemaan näitä hurmaavia luomuksia!

Peu á peu

Osui tämä mun ranskattaren dieettini kiireiseen aikaan. Järjestämme tällä viikolla anopille yllätysjuhlia ja herkkuja on tietysti tekeillä ja tarjolla ylen määrin.

Olen kumminkin aloitellut kolmen kuukauden ns.trimmausvaihetta kiinnittämällä huomiota muutamiin asioihin.
Yritän pitää ruokailuajat säännöllisinä eli mulle tuntuu olevan sopiva noin 4 tuntia enintään. Kun ei päästä itseään liian nälkäiseksi, ei tule niin helposti syötyä liikaa. Muutenkin annoskokoihin täytyy kiinnittää huomiota ja vähentää joka aterialla vähän eli yksi leipäpala tai peruna vähemmän, tai vaikka juoma kalorittomaksi.
Veden juonti on yksi tärkeimmistä ranskattaren hoikkuuden salaisuuksista. Olen aloittanut päivän juomalla ensimmäiseksi lasillisen vettä. Luulen että tää on auttanut vähentämään aamukahvin juontia kahdesta kupista yhteen. Kahvia tulee kai osittain litkittyä aamulla janoonsa. Ja vaikkei kahvissa nyt kaloreita ole niin tekee hyvää (kokonaisuuden kannalta) vähentää sitäkin vähän. Eikä paljon kahvin juominen sitäpaitsi edes ole kovin ranskalaista :)
Mutta kunnon aamiaisen syöminen on kyllä edelleen hakusessa. Yhtään ei maistu ruoka aamusta. Ateria pitäisi vielä syödä istualleen ja hitaasti pureskellen eikä tehdä mitään muuta samaan aikaan (esim. kirjoittaa blogia). Mutta vielä minä tämänkin opin. Vähitellen hyvä tulee, peu á peu.

Matka jatkuu ja ensi viikolla taas uusin pienin muutoksin. Kunhan nyt ensin selätän nää juhlat pois alta. Olen päättänyt pitää joko ennen tai jälkeen juhlien taas yhden kasviskeittopäivän, mikä tasaa sen tilanteen, että juhlissa tulee luultavasti....juhlittua!

Taikapurjoviikonloppu

Kauhian ylpeänä kävelin perjantai-iltapäivällä Kauppakatua pitkin kaksi purjoa kainalossa. "Meitsi täs on lähdössä vaan viikonloppun viettoon". Ylevyys karisi kotona, kun isäntä heiluttaa kuistilla metrin pituista lohifilettä: "Mä ostin kalaa, voidaan savustaa!". Ihan kiva.
Kaiken lisäksi purjot oli muovipakkaukseen pakattu (tehdäänkö tätä missään muualla kun Suomessa?!) ja jouduin poistamaan aika määrän nahistuneita osia. Jäljelle ei jäänyt paljoakaan. Meinas iskeä paniikki. Eihän tätä soppaa riitä kun yhdelle päivälle! No lauantaiaamuna tuli anoppi hätiin ja toi mulle kaupungista tullessaan lisää. Ensimmäisen keittoa maistellessa vastaan iski armoton mauttomuus. Mutta söin pienen lautasellisen kovaan nälkään (kello oli jo vaikka mitä kun pääsin sitä keitteleen) ja yllättäen se teki kylläiseksi. Silti päätin lisätä kattilaan yhden lisäaineettoman kasvisliemikuution. Eihän se nyt paljoa kaloreita tee, eihän.
Alkuun juoksin vessassa, koska purjo lisää virtsan eritystä, mutta pian jo helpotti. Launtai-iltapäivällä iski vilu ja samalla epäusko: "Onkohan tää sittenkään terveellistä..." Soitto tsemppikaverille ja homma jatkui (KIITOS kamu!). Sunnuntaina aamulla totesin jo olevani voiton puolella.

Taikapurjokeiton ohje

1kg purjoa
1 l vettä

Pese hyvin ja pilko purjon valkoiset osat ja vähän vaalen vihreää kattilaan. Keitä 40 minuuttia ja lisää halutessa vähän suolaa ja pippuria. Siivilöi liemi ja juo sitä 2-3 tunnin välein noin 2,5dl. Ruoka-aikaan tai jos huikoo syö purjomuhennosta noin 1-2 dl kerrallaan. Tee näin sunnuntain päivälliseen saakka, jolloin voi syödä palan lihaa tai kalaa, paria lajia kasvista ja hedelmän.


Purjoa keitellessä ja hitaasti syödessä piti tehdä itselle muutamia kysymyksiä:
1. Miksi teen tämän. Ja yrittää löytää itsestä lähteviä syitä ja siitä mikä itselle oikeasti tärkeää.
2. Mikä on oma käsitys siitä miksi on lihonut? Tätä täytyy pohtia rehellisesti. Onko surua, stressiä, yksinäisyyttä, työpaineita tai muuta minkä vuoksi syömiseen suhtautuu liian huolimattomasti.

Viikonlopun anti oli hyvä: löysin lisää häiriköitä (joista myöhemmin) ja tuli analysoitua vähän tarkemmin omia tapoja. Jouduin jo harjoittelemaan kompromissien tekemistä, esim. juodako kahvia vai ei. Ja join mutta vain yhden kupin aamulla (ettei tulis liikaa shokkia.) Lisäksi se savukalan pala, jonka sai sunnuntaina iltaruoan aikana syödä maistui paremmalta kuin koskaan ennen. Samoin pilkottu vihreä salaatti ja maissi. Edelleen ihmettelen, ettei ollut nälän tunnetta juurikaan. Tai sen pystyi hyvin siirtämään sivuun, juomaan desilitran purjosopan lientä ja jatkamaan touhuja. Ihan ilmiselvästi nälän tunne on kuulkaa asennekysymys!

Ranskattaren laihdutuskuuri: aloitus

Kun kerran tule edellisessä postauksessa luvattua aloittaa elämäntapamuutos niin miksei tekisi sitä samantien. Mireille Guilianon kirjoihin perustuva muutos tähtää oman itsensä kuuntelemiseen. Siihen ei kuulu päivittäinen tai viikottainen vaakalla hyppääminen, eikä itsensä liikunnalla rääkkääminen henkihieveriin. Toki kuntosalilla saa käydä (minä käyn jatkossakin), jos se tuntuu omalta jutulta, mutta kovin ranskattaren tapaista se ei ole (voih). Omaa kroppaansa täytyy kuunnella ja painon vähenemisen huomaa kyllä parantuneessa olotilassa. Alkuun pääsemiseen tarvitaan kuitenkin pieni trimmausvaihe, koska kysymys on muutoksesta. Kolmen kuukauden aikana tulee kiinnittää huomiota muutamiin tärkeisiin asioihin, kuten lisätä veden juontia ja syödä säännöllisesti. Kuulostaa helpolta eikö? Lisäksi tulee opetella syömään kunnon aamiainen (tulee olemaan mulle vaikeaa). Muitakin sääntöjä on, mutta niistä tuonnempana. Paras asia lienee se, että lempiherkkujaan saa edelleen (tän kolmen kuukaudenkin aikana) syödä viikonloppuisin. Ei nyt tietenkään mitään älytöntä ahtamista mutta kohtuudella. Ja jos oikein tiukkaa tekee niin pikkusen myös viikolla. Oikeaan ohjeeseen kuuluu listata kolmen viikon aikana kaikki mitä suuhunsa pistää ja tunnistaa ns.omat häirikköruokansa tai -juomansa, joita tulee nautiskeltua liikaa. Minä oikaisen heti tässä. Oon sen verran harrastanut laihdutuskuureja ja ravintoterapeutteja ja elämäntapojen kartoitusta, että tunnistan jo omat häirikköni: yksi on kebab, jota tulee syötyä joskus useampanakin päivänä viikossa. Toinen on salmiakki ja kolmas lonkerot ja viinit. Kaloripommeja kaikki ja on niitä muitakin. Teen siis oman listani asioista, joita tiedän "nautiskelevani" liikaa.

Toinen iso asia omalla kohdallani on ruokailutottumukset, jotka itelläni ovat päin peetä. Aamulla kaksi isoa kuppia kahvia, aamiainen joskus 11-12 maissa, sitten mennäänkin pitkälle iltapäivään kunnes tulee hirvee nälkä. Hätätilassa nappaan välipalaksi kaapista pari leipää, paljon leikkelettä ja juustoa päälle ja mikroon. Ilta menee sitten mutustellessa kaikenlaista. Mökillä ollessa tulee paremmin tehtyä kunnon kotiruokaa, kun on toinenkin syömässä, mutta itekseen ollessa ei oo niin nuukaa... Vaikka siis trimmausvaiheen aikana herkutella saa viikonloppuisin niin yksi poikkeus on: Ensimmäinen viikonloppu. Tällöin kroppa valmistellaan tulevaan pitämällä ns. taikapurjoviikonlopun. Tarkoittaa: lauantaina ja sunnuntaina syödään purjokeittoa, joka on ravitsevaa, vähäkalorista ja poistaa ylimääräistä nestettä. Tämä kuulostaa kaalisoppadieetiltä, mutta kestää vain sunnuntai iltapäivään, jolloin voi syödä taas normaalisti vähän aloitellen. Tämä niinkun kolmen kuukauden trimmauskin on pieni aika, jos siitä on hyötyä loppuelämäksi. Uskon että on. Tämä dieetti tuntuu lähinnä omaa ajattelutapaani olevalta. Kaikkine luonnonjogurtteineen, kausiruokineen, uusine makuineen ja herkkuineen, joista kerron muutoksen edetessä lisää. Tää lähtee nyt etsimään kaupasta kotimaista purjoa ja keittelee sitten sopat valmiiksi. Haastavaa tulee olemaan siinä vaiheessa, kun isäntä grillaa lauantai-illan pihvinsä ja minä saan vain nuuhkia ilmaa. Mutta koetan pysyä urheana! Ja jos ei musta viikonlopun jälkeen kuulu mitään niin sitten oon kuollut nälkään.

Mä tahdon saada...mielihyvää!

Viime päivien lämpotilan perusteella voi vain todeta: kesä oli ja meni, vai oliko? Erään joka kesään liittyvän ilmiön perusteella se todella oli: nimittäin paino oon taas noussut. Eikä mitään yhtä tai kahta kiloa vaan neljä kiloa. Kyllä tauko jumpasta ja lomaan liittyvä vapauden tunne siitä, ettei tarvii huolehtia mitä suuhun pistää, grilliruokien ihanuus, rasvaiset juustot, kermakastikkeet, siiderit ja lonkerot vaativat veronsa kuten joka kesä.

Aamulla vaaka näytti huimat 68 kiloa! Eli kahdeksan kiloa liikaa. Joka syksy mietin, kuten tuhannet muut naiset, kuinka sais painon pysymään vakaana, ettei homma olis ainaista jojoilua, hikoilua kuntopyörän selässä, vahtimista ja kieltäytymistä. Nyt keksin uuden konstin. Pari vuotta sitten kirjamessuilla käteen osui Mireille Guillianon kirja Ranskattaren ruokavuosi. Tietysti ostin kirjan, koska kaikki mikä haiskahtaakin ranskalaiselta herättää heti uteliaisuutta. Luin kirjan nopsaan, ahmin sen ja kävi ilmi, että se on jatkoa ensimmäiselle teokselle nimeltä Ranskattaret eivät liho, josta olin kuullut puhuttavankin. No tietysti hankin samantien ekankin osan. Ihastuin kirjoihin heti. Tuntui että näissä vois olla jotain minulle ja kirjoitin niistä muistaakseni tännekin. Ehkä kokeilinkin hetken aikaa jotain pieniä juttuja, mutta vähitellen kirjat unohtuivat hyllyyn pölyttymään. Äskettäin ne osuivat taas käteeni ja huomasin innostuvani jälleen. Asiaa hetken mietittyä päätin nyt niiden pohjalta aloittaa elämäntapamuutoksen. Jos ei ranskattaren dieetti tehoa meikeläiseen niin sitten nostan kädet pystyyn ja elän paksuna elämän loppuun saakka.

Itse asiassa Mireillen kehittämä dieetti ei ole edes dieetti vaan hienovarainen elämäntapojen muutos. Tapojen jota ranskalaiset naiset, jotka ovat muuten edelleen maailman hoikimpia, ovat toteuttaneet sukupolvien ajan. Ekassa kirjassa verrataan kahta ruokakulttuuria, amerikan ja ranskan (kirjailija on nykyään amerikkalainen, mutta ranskassa kasvanut) ja etsitään syitä liikalihavuuteen ja ruokakulttuurien muutokseen. Suomihan on melkein kuin Amerikka, lihavuus on meilläkin jo epidemia, pikaruokalat ja itsepalvelutiskit (ota-niin-paljon-kun-ikinä-jaksat-syödä- tyyppiset) kukoistavat. Kyllä silmät vähän aukesivat kirjan luettuani. Mutta suurin syy miksi innostuin kirjan opeista on seuraava: Se perustuu mielihyväperiaatteeseen. Eli se ei kiellä herkuttelua vaan päinvastoin kehoittaa nautiskelemaan ilman tunnon tuskia ranskalaisille tyypilliseen tapaan. Tämmönen sopii mulle kun nenä päähän! Mielihyvädieetti on niin mun juttu. Karsastan muutenkin kaikenlaisia höpönhöpön karppaamisia, kalorien vahtimista (en edes osaa laskea niitä) tai rasva ja sokeri ja valkoiset jauhot pannaan-hössötystä. Mä en tule IKINÄ lopettamaan valkoisen sokerin ja jauhojen syömistä (koska patonki tehdään viimeksi mainitusta). Saati voin ja kerman. Leivän ja suklaan. Enkä varsinkaan kebabin! Aion pitää päiväkirjaa ranskattaren dieetistäni, koska kun tämän julkaisen en voi enää perääntyä ilman että hävettää. Toiseksi tuleepahan kirjoitettua ja matkalla aion testata monia uusia ranskalaisia reseptejä (ihan tavallisia, ei pelkkiä laihdutusruokia), joista useat muistuttavat hämmästyttävän paljon yksinkertaista suomalaista ruokaa.

Tavoitepainoni tulee olemaan 62 kiloa ja jos lähtee enempi ei yhtään haittaa. Aikataulua en osaa sanoa tässä vaiheessa. Tärkeämpää on sisäistää tiettyjä asioita, joita ranskattaren ruokatottumuksiin kuuluu kuten Kohtuus, Laatu ja Ruoasta nauttiminen. Ja tietysti se tärkein asia eli löytää pysyvästi sellainen olotila, jossa tuntee viihtyvänsä omissa nahoissaan. Eli ranskaksi sanottuna bien dans sa peau.