Taikapurjoviikonloppu

Kauhian ylpeänä kävelin perjantai-iltapäivällä Kauppakatua pitkin kaksi purjoa kainalossa. "Meitsi täs on lähdössä vaan viikonloppun viettoon". Ylevyys karisi kotona, kun isäntä heiluttaa kuistilla metrin pituista lohifilettä: "Mä ostin kalaa, voidaan savustaa!". Ihan kiva.
Kaiken lisäksi purjot oli muovipakkaukseen pakattu (tehdäänkö tätä missään muualla kun Suomessa?!) ja jouduin poistamaan aika määrän nahistuneita osia. Jäljelle ei jäänyt paljoakaan. Meinas iskeä paniikki. Eihän tätä soppaa riitä kun yhdelle päivälle! No lauantaiaamuna tuli anoppi hätiin ja toi mulle kaupungista tullessaan lisää. Ensimmäisen keittoa maistellessa vastaan iski armoton mauttomuus. Mutta söin pienen lautasellisen kovaan nälkään (kello oli jo vaikka mitä kun pääsin sitä keitteleen) ja yllättäen se teki kylläiseksi. Silti päätin lisätä kattilaan yhden lisäaineettoman kasvisliemikuution. Eihän se nyt paljoa kaloreita tee, eihän.
Alkuun juoksin vessassa, koska purjo lisää virtsan eritystä, mutta pian jo helpotti. Launtai-iltapäivällä iski vilu ja samalla epäusko: "Onkohan tää sittenkään terveellistä..." Soitto tsemppikaverille ja homma jatkui (KIITOS kamu!). Sunnuntaina aamulla totesin jo olevani voiton puolella.

Taikapurjokeiton ohje

1kg purjoa
1 l vettä

Pese hyvin ja pilko purjon valkoiset osat ja vähän vaalen vihreää kattilaan. Keitä 40 minuuttia ja lisää halutessa vähän suolaa ja pippuria. Siivilöi liemi ja juo sitä 2-3 tunnin välein noin 2,5dl. Ruoka-aikaan tai jos huikoo syö purjomuhennosta noin 1-2 dl kerrallaan. Tee näin sunnuntain päivälliseen saakka, jolloin voi syödä palan lihaa tai kalaa, paria lajia kasvista ja hedelmän.


Purjoa keitellessä ja hitaasti syödessä piti tehdä itselle muutamia kysymyksiä:
1. Miksi teen tämän. Ja yrittää löytää itsestä lähteviä syitä ja siitä mikä itselle oikeasti tärkeää.
2. Mikä on oma käsitys siitä miksi on lihonut? Tätä täytyy pohtia rehellisesti. Onko surua, stressiä, yksinäisyyttä, työpaineita tai muuta minkä vuoksi syömiseen suhtautuu liian huolimattomasti.

Viikonlopun anti oli hyvä: löysin lisää häiriköitä (joista myöhemmin) ja tuli analysoitua vähän tarkemmin omia tapoja. Jouduin jo harjoittelemaan kompromissien tekemistä, esim. juodako kahvia vai ei. Ja join mutta vain yhden kupin aamulla (ettei tulis liikaa shokkia.) Lisäksi se savukalan pala, jonka sai sunnuntaina iltaruoan aikana syödä maistui paremmalta kuin koskaan ennen. Samoin pilkottu vihreä salaatti ja maissi. Edelleen ihmettelen, ettei ollut nälän tunnetta juurikaan. Tai sen pystyi hyvin siirtämään sivuun, juomaan desilitran purjosopan lientä ja jatkamaan touhuja. Ihan ilmiselvästi nälän tunne on kuulkaa asennekysymys!