31. lokakuuta 2014

Nenät ja silmät ihan miten sattuu - Picasso- museossa!

Neljä vuotta odotin pääsyä Pariisin Picasso-museoon. Joka reissulla ilmoitettiin remontissa olleen rakennuksen avautuvan aina seuraavana syksynä tai keväänä. Nyt se lopulta aukesi juuri vähän ennen Suomeen paluuta. Ekalla yrityksellä luovutimme pitkiin jonoihin, mutta toisella kertaa sisään ihan säkällä. Vihdoinkin!
Minä käsitän tämän neron taiteilijan jonkinlaisena Picasso-nimisenä projektina, joka alkoi hänen nuoruudessaan, jatkui myöhemmin sopivien ihmisten saattelemana, alkoi vyöryä tietyn pisteen jälkeen lumipallon tavoin ja jatkuu edelleen. Nerous ja intohimo taiteisiin ja maailman muuttamiseen ajoivat vaistomaisesti tekemään tiettyjä häikäilemättömiä, mutta määrätietoisia valintoja.
Monipuolinen mies teki paljon muutakin kun hassuja maalauksia, joiden edessä joskus meinaa ymmärtää mistä on kyse, kunnes tajuaa ettei ymmärräkään. Tämä juuri oli Picasson tarkoitus, ottaa kantaa, haastaa ja paskat välittää ymmärtääkö kukaan hänen taiteestaan.
Hän työsti lukuisia veistoksia ja keramiikkaa, valmisti oopperalavastuksia ja testasi loputtomasti erilaisia materiaaleja - siis naisten liehittelyn ja härkätaisteluiden ohella. Silti lopultakin kaikki se mitä hän ohessa teki, palveli tärkeintä päämäärää, jonka vuoksi hänestä tuli kuuluisuus - eli maalaamista.
Hôtel de Sale, aikoinaan suolaveron kerääjän asuntonakin toiminut "suolapalatsi" muutettiin museoksi Picasson kuoleman jälkeen, kun jälkeläiset maksoivat perintoveronsa valtiolle tauluina ja veistoksina.
Suuri alaston punaisessa nojatuolissa- teos kuvaa naisen muodonmuutosta, kun raivo ja epätoivo muuttavat hänet hirviöksi.

Picasson nuoruuden ystävän ja asuintoveri Casagemas ampui itsensä naishuolien vuoksi heidän yhteisessä Pariisin asunnossaan 1901. Suru kesti vuosia ja aloitti Picasson tuotannossa pitkän ns.sinisen kauden, jonka tuotokset ovat tummia sävyltään.

Museon viisi vuotta kestänyt remontti maksoi 52 miljoonaa euroa, työllisti aika läjän ihmisiä ja kohautti avajaisillaan koko maailmaa. Picasso-projekti siis jatkaa vyörymistään.
Silti suuruudenhulluudessaan tämä pienikokoinen espanjalaismies oli lähemmin tarkasteltuna vain ihminen, joka kanavoi intohimoisesti lukuisat pelkonsa, traumansa ja vastoinkäymisensä taiteisiin - ja menestyi.

Olen juossut aiemminkin tämän miehen perässä 2007 Barcelonassa, jossa luin myös ensimmäisen elämäkertansa. Myöhemmin Helsingin Ateneumin näyttelyssä, josta kirjoitin2010 täällä.

Musée National Picasso- Paris

Auki ti-pe 11.30-18.00, la-su (sekä lomien aikana) 9.30 - 18
Myöhäinen aukioloaika kuukauden kolmas perjantai klo 21 asti.
Liput 11 euroa ja joka kuukauden 1. sunnuntai ilmainen sisäänpääsy.
Suositellaan ostamaan lippu etukäteen netistä.

Saint-Louis ja Conciergerie

Iso keskiaikainen kuninkaanlinna Conciergerie on tähän saakka jäänyt tutkimatta, vaikka se sijaitsee ihan keskellä Pariisia, Citen saarella. Nyt tuli käytyä sielläkin.
Myöhemmin vankilana ja vallankumouksen jälkeisen hirmuhallinnon näyttämönä toiminut linnake toimii edelleen oikeuden jakajana, ihan vieressä on oikeuspalatsi, Palais de Justice.

Näyttelyn aiheena oli Saint Louis eli Ludvig Pyhä (1214-1270), koska syntymästään tulee tänä vuonna 800 vuotta. Kuningas hänestä tuli aikoinaan jo 12-vuotiaana, tosin käytännössä äitinsä hoiti tuota pestiä.
Pyhän tästä tyypistä tuli, kun paavi julisti hänet pyhimykseksi vuonna 1297. Lisäksi Louis rakennutti linnakkeen sisäpihalle hienon kirkon ristiretkiltä tuotuja pyhiä esineitä varten.
Tuosta kirkosta Sainte-Chapellesta oon kirjoittanut 2013 keväällä täällä.
Conciergerien verisestä historiasta on jäljellä vielä karmivat pienet vankisellit, joista yhdessä kuningatar Marie-Antoinette oli vankina, ennenkuin hänet teloitettiin giljotiinissa 1791.

Viikossa ehtii nähdä monta näyttelyä

Viikon sisällä on tullut vastaan monta näyttelyä ja kulttuurinnälkääni taas ravittu.
Modernin taiteen Pompidoukeskus ympäristöineen ja Strawinsky-suohkulähteineen on jo itsessään taideteos. Maisemaliukuportaat vievät ylös näköalaravintolaan kolmella eurolla.
Pompidoun viereisessä Saint Merri-kirkossa on konserttien lisäksi esillä taidetta. Paikalla oli myös mukava täti vastaamassa enkun kielellä turistien kysymyksiin.
Päivisin kirkoissa saa viettää lepohetken kadun hulinasta ja ihmetellä arkkitehtuuria. Iltaisin voi sytyttää kynttilän vaikka läheiselleen ja nauttia tunnelmasta.
Rue du Templellä on kirkon vieressä kiva holvikäytävä jossa on ilmaisia näyttelyitä. Sisään on helppo astua suoraan kadulta, minut se ainakin imaisee. Tällä kertaa tekijöinä oli Etelä-Amerikkalaisia aika moderneja teoksia.
Taitaisin tosin keksiä näille kynille parempaakin käyttöä :)
Ja kämppis keksis vetoketjuille....
Näyttelyihin voi joutua tai niihin pääsee Pariisissa lähes missä vain. Kirkoissa, puistoissa, tavarataloissa, kaduilla ja aukioilla... ja ihan ilmaiseksi.

27. lokakuuta 2014

Syömistä, siivousta ja sulosointuja

Kivoja juttuja menneellä viikolla

- pyykkäystä paikallisessa pesulassa, jossa nuori monsieur auttoi painelemaan oikeista pesukoneen nappuloista
- hyvän makuiset ja edulliset qroguet Bellevillessä
- itse tehty sipulisoppa ja sinne upotetut patongit juustoineen
- useampi tunti pariisilaisessa suomikaupassa
- luomutorilta ostetut mangot
- lauantai-illan ilmainen konsertti Saint Merry-kirkossa
- pitkän kaavan dinner uuden pariisilaisen ystävän kanssa


Ei niin kivoja juttuja
- koko viikon oli havaittavissa turnausväsymystä - eikä ihme
- ilma viileni ja nivelissä sen taas tuntee
- Picasso-museo aukesi, mutta hermo petti yli korttelin kiertävässä jonossa, noinkohan pääsen sinne tälläkään reissulla...

20. lokakuuta 2014

Mennyttä aikaa etsimässä - eli terveiset Bretagnesta!

Reilun kolmen viikon Pariisissa olon jälkeen läksimme maakuntamatkalle Bretagneen. Viikonloppureissulla ehti nähdä neljä erilaista kaupunkia: sisämaassa Rennesin ja Dinanin sekä rannikolla Saint-Malon ja Saint-Michelin. Bussi lähti varhain lauantai-aamuna Pariisista ja ranskalaisten lisäksi mukana oli aasialaisia, vastanainut venäläispari sekä me skandinaavit.
Opastus oli retkellä vain ranskaksi, mutta ystävällinen oppaamme käänsi osan enkuksi aina kun oli tarvis. Kuski taas esitteli ylpeänä Suomen lippua ja kertoi heittäneensä keikkaa muutama vuosi sitten myös pohjoiseen Suomeen!
Iloinen oppaamme Féride ja bussikuski Victor.

Rennes ja Dinan

Rennes, maakuntansa pääkaupunki, on vähän Jyväskylää isompi ja leppoisaa vahtelua Pariisin hulinaan. Mitään suuria turistilaumoja ei vastaan tullut.
Kävelimme ja istuskelimme fiilistelemässä kauniilla kaupungintalon aukiolla v.1743 rakennetun klassista ja barokkityyliä olevan Hôtel de Villen edessä, emmekä juoksennellut kartan opaskierrosten perässä (jotka kyllä olivat hyviä, enkunkielisiä ja selkeitä). Vaan säästelimme jalkojamme myöhempään...
Luoteis-Ranskan kaupungeissa on säilytetty vanhaa arkkitehtuuria.

Rennesin Parlamenttitalo on nähtävyys (yllä).

Saint-Melainen kirkko.

Jos Rennesissä oli keskiaikaisia taloja siellä täällä niin Dinanissa kokonaiset korttelit ja katuverkosto ovat jostain 1400-1500-luvulta. Samoilimme mukulakivikaduille, söimme täytettyjä tattarilettuja (parasta ruokaa ikinä) ja maistelimme Bretagnen erikoisuutta, omenasiideriä joka maistuu omenalle eikä sokerille. Hämmästyttävää - että ensinäkin tällaisia kokonaisia kyliä on olemassa ja toiseksi, että joku vielä asuu niissä!
Dinanin pienessä Le Medieval-ravintolassa ruokaisa pekoni-juusto-kasvislettu eli perinneruoka galette maksoi 8-10 euroa ja vei kielen mukanaan.



50 VUOTTA ELÄMÄÄ

Maaliskuun ensimmäisenä viikonloppuna pidettiin huippusalaiset synttäribileet, jotka huippusalainen synttärikomitea suunnitteli huippusalais...