Mont Saint-Michel

Bretagnen reissulle lähtiessä ei osannut aavistaa mikä perillä odottaa. Olin vaan nähnyt kuvia Mont-Saint-Michelin saaresta ja ajattelin että tuonne pitää päästä!
Saarelle alettiin rakentaa luostaria ja kirkkoa jo 900-luvulla ja se sai nimensä myöhemmin arkkienkeli Mikaelin mukaan. Nykyään kukkulalla asuu enää noin tusina nunnaa.
Mont Saint-Michelistä tuli Unescon maailmanperintökohde 1979.

Alusta asti paikalla on vieraillut matkamiehiä: Alkuun pyhiinvaeltajia, sitten 1800-luvulla runsain määrin taiteilijoita, koska paikka on niin erikoinen. Viime vuosikymmeninä matkailijoiden vaellus on kasvanut jo miljooniin ihmisiin vuodessa. Mahtipontinen paikka näkyy kymmenien kilometrien päähän, eikä isokaan väkimäärä ainakaan tähän aikaan vuodesta tehnyt pahoja ruuhkia. Saari on kallioonsa nojaava pieni kylä, jossa on posti, poliisi ja turistitoimistokin.

Vähitellen ylöspäin noustessa kohti kirkkoa kylä senkun kapenee ja maisema näköalaterasseilta ja torneista paranee. Väkimääräkin vähenee, koska vain osa turisteista kipuaa ylös asti.

Nunnat matkalla luostariin...eka loppui kunto, sitten usko. Ja tiketti unohtui ostaa alhaalta!

Bussi jätettiin Saint-Michelin kylään, josta ilmainen kuljetus vei saaren edustalle. Paikan päälle pääsee myös kävellen vuoroveden ollessa alhaalla.
Kyllä tämä yksi maailman ihmeistä kannatti kerran elämässä kokea. Tulipahan samalla hyvää rappujumppaa ja sydänkohtaus.
Tosi pikkuinen Saint-Michelin kunta on luostarivuoren ansiosta kolmanneksi suosituin matkailukohde Ranskassa.