Reilun kolmen viikon Pariisissa olon jälkeen läksimme maakuntamatkalle Bretagneen. Viikonloppureissulla ehti nähdä neljä erilaista kaupunkia: sisämaassa Rennesin ja Dinanin sekä rannikolla Saint-Malon ja Saint-Michelin. Bussi lähti varhain lauantai-aamuna Pariisista ja ranskalaisten lisäksi mukana oli aasialaisia, vastanainut venäläispari sekä me skandinaavit.
Opastus oli retkellä vain ranskaksi, mutta ystävällinen oppaamme käänsi osan enkuksi aina kun oli tarvis. Kuski taas esitteli ylpeänä Suomen lippua ja kertoi heittäneensä keikkaa muutama vuosi sitten myös pohjoiseen Suomeen!
Iloinen oppaamme Féride ja bussikuski Victor.
Rennes ja Dinan
Rennes, maakuntansa pääkaupunki, on vähän Jyväskylää isompi ja leppoisaa vahtelua Pariisin hulinaan. Mitään suuria turistilaumoja ei vastaan tullut.
Kävelimme ja istuskelimme fiilistelemässä kauniilla kaupungintalon aukiolla v.1743 rakennetun klassista ja barokkityyliä olevan Hôtel de Villen edessä, emmekä juoksennellut kartan opaskierrosten perässä (jotka kyllä olivat hyviä, enkunkielisiä ja selkeitä). Vaan säästelimme jalkojamme myöhempään...
Luoteis-Ranskan kaupungeissa on säilytetty vanhaa arkkitehtuuria.
Rennesin Parlamenttitalo on nähtävyys (yllä).
Saint-Melainen kirkko.
Jos Rennesissä oli keskiaikaisia taloja siellä täällä niin Dinanissa kokonaiset korttelit ja katuverkosto ovat jostain 1400-1500-luvulta. Samoilimme mukulakivikaduille, söimme täytettyjä tattarilettuja (parasta ruokaa ikinä) ja maistelimme Bretagnen erikoisuutta, omenasiideriä joka maistuu omenalle eikä sokerille. Hämmästyttävää - että ensinäkin tällaisia kokonaisia kyliä on olemassa ja toiseksi, että joku vielä asuu niissä!
Dinanin pienessä Le Medieval-ravintolassa ruokaisa pekoni-juusto-kasvislettu eli perinneruoka galette maksoi 8-10 euroa ja vei kielen mukanaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!