Pyjamapäivää Pariisista

Vajaat kaksi viikkoa Pariisissa ja yks kaks meille molemmille iski totaalinen kulttuuriähky. Tuntui että mitään ei jaksa tehdä eikä pää ota vastaan yhtään uutta paikkaa, tapahtumaa, historiaa tai kulttuuria.
Kokemuksesta tiedän, että tällainen iskee aina. Rajansa se on rakkailla harrastuksillakin.

Minä vietin pyjamapäivän ja lököttelin vaan. Kämppis sentään haki patonkia, ettei kuoltu nälkään. Ja kaapista löytyi jostain kumman syystä tummaa suklaata....Voi miten ihana päivä siitä tuli!
Illalla maltoin jo avata Suomesta hankkimani ranskan kielen opiskelukirjan. Ei tätä vielä voi opiskeluksi sanoa, mutta osaan sentään jo muutaman lyhyen lauseen! CD-soitin on nyt ahkerassa käytössä ja tankkaan tuota outoa ääntämistä. Tästä on hyvä jatkaa...

Seuraavana aamuna heräsin, kun kämppis sai jonkun ihme siivoushepulin. hän kaappasi matot kainaloon ja kantoi ne sisäpihalle pelmuutukseen. En tiedä onko sellanen täällä edes tapana, ainakaan en oo nähnyt missään mattotelineitä. Ikkunassa pepuutuksesta saa kuulemma 80 euron sakon.
Ja mitähän olis mattopiiska ranskaksi? Oui!