Tavaksi on tullut joka Pariisin reissulla tutustua uusiin toreihin, koska jokaisesta niistä löytyy omanlaisensa tunnelma.
Paras viimeisin löytö on Marché Daumesnil. Samannimisen metropysäkin heti ääreltä alkaa 1,4 kilometrin torikojujen virta molemmin puolin boulevard de Reuillyä.
Asiakkaina ovat pääosin paikalliset ja hinnat hurjan halpoja. Ekalla kerralla selvisimme tänne vasta iltapäivästä, kun osa kauppiaista jo keräili tavaroitaan. Hedelmiä ja vihanneksia ihan joka lähtöön sai loppupäivästä eurolla kilo. Myö raahattiin niitä niin paljon, että piti lopulta hankkia myös hedelmäkori, jossa niitä saa säilytettyä. (sorry vuokraisäntä, vielä tänne sellainen mahtuu :)Torille kannattaa tulla aamusta, jos mielii koko helahoidon kiertää.
Daumesnil on turistiruuhkien sivussa ja rauhallista aluetta. Riippuen kahvilasta juomansa saa (tähän mennessä) kaupungin edullisimmilla hinnoilla. Cafe au lait tai pieni olut voi maksaa 2,60 euroa, kun keskikaupungilla pulitat kupposista tuplasti.
Tällä torilla maistoin elämäni ensimmäiset churrot, (ranskaksi chichis) ja sain siinä samalla harjoitella ranskan kielen kuullun ymmärrystä. Tää papparainen paisteli herkkujaan verkkaiseen tahtiin, mutta höpötteli sitten sitäkin enemmän.
promenade plantée
Kävellessä torin hulinasta keskustaan päin kipaisimme Reuyillyn puiston kohdalla raput ylos ja kas - hijaisuus laskeutui ilmoille. Avenue Daumensilin suuntaisesti kulkevalle vuonna 1969 puretulle entiselle rautatielinjalle on rakennettu puistopromenadi, joka kulkee muutaman kilometrin kadun yläpuolella. Puutarhojen ja holvikaarien läpi pääsee Bastillelle saakka. Ajoittain puiden latvojen ja talojen ullakkoikkunoiden tasolla ranskalaisten ihmisten parvekkeille tirkistellessä sitä tunsi hilluvansa melkein elämän huipulla.
Emme ihan koko matkaa kävelleet, vaan loppumatka taittui bussilla nro 29 joka vie kodin lähelle asti.
Sitä ennen piti vielä katsastaa Helena Petäistön viimeisimmässä kirjassaan kehuma Viaduc des Arts-kauppojen ja ateljeiden rupeama, joka kulkee pitkän puistopromenadin alapuolella. Tyylikästä maailmanluokan designia, taidetta, huonekaluja, kristllikruunua ja kahvilaa rahanpuutteesta kärsimättömille. Ja muille silkaksi silmän ruoaksi.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
50 VUOTTA ELÄMÄÄ
Maaliskuun ensimmäisenä viikonloppuna pidettiin huippusalaiset synttäribileet, jotka huippusalainen synttärikomitea suunnitteli huippusalais...
-
Äskettäin lonkkaan tekonivelen saanut ystäväni kysyi, kuinka menettelen lentokentän turvatarkastuksessa, kun on metallisia tekoniveliä. Noh...
-
Ostin taulun koska halusin hemmotella itseäni. Olin nähnyt maalauksen jo kuukausia sitten taiteilijaystäväni kotona, mutta päätin unohtaa ko...
-
älä hetkeksikään lopeta. Uneksi vain mahdottomia, sillä huomista eivät järkevät latteudet kiinnosta. Ole hyvä unelmiasi kohtaan, ja anna nii...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!