Alkumatkasta elin ihan menneessä. Vähän kuin Woody Allenin elokuvassa Midnight in Paris, 1920-luvulla.
Matkalukemiseksi osui Hemingwayn Nuoruuteni Pariisi, koska se maksoi nettikaupassa vain 3,90, ja oli kevyt (kantaa) ja pokkari.
Toiseksi sain sattumoisin kirjakauppa Shakespeary and Companyn vuonna 1919 perustaman Sylvia Beachin elämäkerran (iso kiitos H!).
Molemmat hyviä ja suositeltavia
Mieleen jäi päällimmäiseksi kirjailijoiden avuliaisuus toisilleen. Monissa maissa kirjallisuutta sensuroitiin siihen aikaan ja kirjailijat tulivat Pariisiin, jotta saivat kirjansa painetuksi. James Joycen Odysseijaa, jonka Sylvia Beach kustansi, poltettiin monta rekkalastillista, kun sitä yritettiin viedä Amerikan mantereelle – kuvitelkaa.
Ja jos joku oli taloudellisessa- tai muussa pulassa, häntä autettiin yhteisvoimin.
Paras lukukokemus tuli kuitenkin vasta näiden jälkeen.
Sain vierailta Suomen tuliaisina kirjan joka oli valittu siksi, että sen nimessä ovat sanat ’kirjallinen’ ja ’peruna’. Vieraani tietävät, että näitä kahta en voi vastustaa.
Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville.
(Mary Ann Shaffer ja Anne Barrows)
Vihdoinkin oikeaa tarinaa eikä pelkkiä muistelmia.
Eletään vuotta 1946.
Kirjailija Juliet Ashton saa kirjeen tuntemattomalta mieheltä Guernseyn saarelta (nyk. Englannin kanaalisaaret).
Alkaa kirjeenvaihto, mikä johtaa siihen että kirjailija haluaa julkaista artikkelin saaren kirjallisesta piiristä, joka perustettiin sodan aikana puolivahingossa.
Kirja koostuu kirjeistä joita saaren kirjaseuran ihmiset kirjoittavat Julietille Lontooseen. He kertovat ryhmän synnystä, saaren elämästä ja ajasta sodan jälkeen sekä sen aikana.
Kirjailija rakastuu saareen, vaikkei ole koskaan siellä edes käynyt.
Sattumalta ja onneksi vieraani valitsivat Ranskan historia-aiheisen kirjan.
Guernsey kuului tuohon aikaan ranskalaisille, kunnes Saksa miehitti sen ja lopulta se luovutettiin briteille.
Kaikenlainen kokoontuminen oli ankarasti kiellettyä. Tässä tapauksessa se sallittiin, kun syynä oli perunankuoripaistoksen ystävät.
Nautiskelen kirjaa niin hitaasti kun pystyn, ettei se loppuisi. Luen vain pieniä pätkiä iltaisin, vaikka tekisi mieli hotkaista se kerralla.
Juliet on nyt ihastunut erääseen mieheen Lontoossa. Silti enemmän hän ajattelee saaren valloittavia asukkaita. Kirjeitä tulvii ja yhä vain enemmän paljastuu myös kirjaryhmästä.
Saksalaisia haukutaan, mutta ei pelkästään haukuta. Yksi meni ja rakastui saksalaiseen sotilaaseen.
Kiitos vieraat hyvästä tuliaisesta. Mun piti tämän kirjan takia surffata nettiin etsimään mikä tämä tällainen saari oikein on!
Intuitionne näytti osuvan jälleen kerran nappiin kirjavalinnan suhteen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!