LOUVRE

Pakkohan siitä on jotain kirjoittaa.
Jahkusin yöllä unissakin etukäteen, kuinka jaksan kävellä siellä ja pitäiskö lainata museon pyörätuolia, koska käytäviä kerrotaan olevan 20km.
En lainannut.
Pyramidille saapuessa jonot oli niin pitkät, etten oo vielä tähän mennessä nähnyt eli satoja metrejä. Oli selvää, ettei jäädä jonottaan tuntikausiksi, vaan antaa olla koko komeus. Sitten hokasimme, että täällähän on muitakin sisäänkäyntejä joten niitä etsimään.
Rantakadun puoleisella leijonien portilla (Porte des Lions entrance)jonossa oli muutama ihminen.
Kaiken lisäksi turvatarkastuksen jälkeen ostimme liput automaatista eikä KUKAAN tarkistanut niitä sisään pyyhältäessä. Oviaukossa seisoskeleva tyttö näpytteli rakkauSviestiä poikakaverilleen eikä vilkaisutkaan meihin. Ei se täällä kattokaas oo niin nöpön nuukaa. Harmitti vaan kun ei menty suoraa päätä pummilla sisään!
No liput maksoivat 10€ kipale ja alle 18-vuotias ilmaiseksi (sama juttu moniin museoihin ja on muuten hieno ele kaupungilta kannustaa nuoria taiteiden pariin). Jospa ne luulivat meitäkin alaikäisiksi.

Olin haltioissani kävellessä Grand Galleryssä, jossa Da Vinci-koodin murha tehtiin. (kuuntelemme sitä just täällä äänikirjana). Ja muissa toinen toistaan upeimmissa saleissa. Eivät ne kuitenkaan NIIN suuria olleet ettei niitä olisi jaksanut kierrellä. Ja onhan se nyt hienoa seisoa sen lasipyramidin alla.
Kuuluisimpien taideteosten äärelle vievät selkeät opasteet. Etukäteen halutuista vain Hammurabin lakikirja jäi löytämättä (on kuulemma nuoren hissan kirjassa), koska emme enää kerta kaikkiaan jaksaneet. Ja tietysti osa kokonaisia näyttelyitä, joita on lukuisia neljässä eri kerroksessa.
Italialainen ja espanjalainen maalaustaide tarkasteltiin vähän paremmin, olihan melkein heti sisäänkäynnin luona. Samoin kreikkalaiset veistokset, erityisesti Milon Venus joka itseäni kiinnosti eniten. Kirjoittelin siitä äskettäin ja nyt saan juttuun mukaan ihan omia kuvia, ei tarvii netistä varastaa!

Taideteoksia jättimuseossa on niin paljon ettei yksinkertaisesti tiedä mihin suuntaan katsoisi. Sinne mennessä kannattaa tehdä jonkinlainen plääni, mitkä osiot tutkii tarkemmin. Kiinnostaako Kreikan-, Rooman- tai muun Euroopan, Egyptin-, Afrikan-, Itämaiden-, keskiajan, renessanssin, uudenajan maalaukset, piirrokset vai veistokset. Vai kenties Louvren historia? Kyllä joku kehui kävelleensä koko helahoidon kolmessa tunnissa joten siittä vaan.
Me kiersimme ja kaarsimme kunnes lopulta vaan yritimme etsiä hissiä ja uloskäyntiä, mikä ei ollutkaan kovin helppoa.

Ja sitten Mona Lisa.
Ei voi kun ihmetellä miten hulluja ihmiset ovat ryntäillessään tämän pienen luomuksen edessä. En jaksanut siitä oikein innostua, mutta kai siinä jotain arvoituksellista on koska on niin suosittu.
Jos maalaus on on 1500-luvulla maalattu ja lukuisia kertoja restauroitu, mitä ihmeen alkuperäistä siinä enää edes voi olla?
Silti 6 miljoonaa ihmistä vuodessa hakeutuu sitä ihastelemaan.
Vuonna 1911 se varastettiin ja oli kateissa kaksi vuotta.
1956 joku heitti happoa taululle ja taas restauroitiin.
Elokuussa 2009 kiivas turisti viskasi sitä keramiikkamukilla, mutta silloin suojana oli jo luodin kestävä lasi, jonka läpi sitä nykyään katsellaan.
Kaikenmailman uskonnolliset myytit ympäröivät Mona Lisaa ja arvuutellaan ketä se esittää.
Mie uskon sen yksinkertaisesti esittävän Leonardon naismaista homoa poikakaveria. Nih.

Menkää Louvreen. On se hieno elämys.
Mutta mieluummin sivuoven kautta!
Tuo pieni piste tuossa seinällä on maailman arvokkain taulu.