Viimeinen postaus Pariisissa

Niin paljon olisi vielä mielen päällä asioita, joista voisi kertoa. Olimme mielenilmauksessa. Teimme pubikierroksen. Ja tutustuimme suomalaiseen kahvilan pitäjään Estelleen.
Mutta on alettava siivoamaan ja pakkaamaan.
Jääkaappi pitää tyhjentää, roskat viedä ulos ja tuulettaa. Rapsiä kukista kuivat lehdet ja pyyhkiä pölyt seuraavia vieraita varten.
Ja yrittää mahduttaa puolella lisääntynyt tavaramäärä edelleen halki olevaan (ja ilmastointiteipillä korjattuun) matkalaukkuun.
Ikävä tulee.
Kohteliaisuutta ja auttavaisuutta, sitä että kerjäläisillekin sanotaan päivää. Ranskalaista radiomusiikkia. Vanhoja karuselleja. Metron soittoniekkoja.
Maubeageun patonkia.
Pöydällä lapussa lukee: Osta kaupasta kalaa, katkarapuja, sitruunaa, selleriä, sahramia.
Ei taida ehtiä enää.
Mutta olen kyllä innostunut tästä ranskaruokien kokkaamisesta ja aion ehdottomasti jatkaa sitä kotona.
Tuntuu että on oppinut lyhyessä ajassa uusia juttuja. Kuten maustamaan ja marinoimaan lihaa, koska sitä ei saa kaupasta valmiiksi maustettuna. Ja käyttämään fenkolin siemeniä!
Kokille tiedoksi: Vielä minä teen sitä bouillabaissea ja sitten kutsun teidät syömään.

Ihanaa kun blogin lukijat ovat eläneet reissussamme niin tiiviisti mukana. Jaettu ilo on paras iloista!
Rohkaisen kovasti ihmisiä toteuttamaan unelmiaan ja vaikkapa reissaamaan.
Vielä vuosi sitten ajattelin, että minä nyt en ainakaan osaisi vuokrata kämppää maailmalta ja miten sitä enkkuakin puhutaan oikein, eikä oo edes rahaa.
Ihan hirveästi jännitti kirjoittaa eka sähköposti meidän vuokranantajalle. Mitä jos se ei saa viestistä mitään selvää. Tai vielä pahempaa, jos jutusta tuleekin totta? Kuinka myö siellä Ranskassa pärjätään ja mitä jos sairastuu kesken matkan tai jo sitä ennen.
Kaikki asit järjestyivät.
Nyt jopa ranskankielen taito on parantunut! Ennen osasi kaksi sanaa bonsuu (päivää) ja mercii (kiitos). Nyt osaa tuplasti lisää: Pardon (anteeksi) ja ynbaget (patonki).
Hyvin on pärjätty. Eikä oo sairastuttu.
Kun kokeilee rohkeasti uutta, ei voi kuin mokata tai onnistua.
Ja sitähän tekee joka tapauksessa muutenkin.
Nyt lopetan tän vaahtoamisen ja siivouksen välttelyn.
Arvatkaa mitä. Ei voi olla totta.
Sinipukuiset sähkärit ovat taas oven takana. Nyt ne repii irti niitä kerran paikalleen laitettuja sähkölistan kansia uudestaan irti. Menikö ne väärinpäin?
Käyn huikkaamassa bonsuut ja kysymässä ovatko takaisin rappukäytävään siirretyt kukat taas tikapuiden tiellä.
Jos osaan.