Ympärillä katossa roikkuu satoja ellei tuhansia tuikkivia valoketjuja ja lamppuhelmiä luomassa tyylikästä tunnelmaa. Joutessaan voi kuluttaa aikaansa myös alakerran valokuvanäyttelyssä.
Se on tietysti Pariisin vanhin tavaratalo Le Bon Marché!
Valmistuessaan vuonna 1852 sen suunnitteli Gustave Eiffel ja tämä on syy miksi itse läksin sitä katsomaan. Eivät niinkään huivit (alk 90€), baskerit (235€), hanskat (150€), parfyymit ja muut ihoa hivelevät luomukset. Eiffel suunnitteli niittijättiläisen lisäksi myös kaunista jälkeä lasista ja raudasta. Koristeellisen arkkitehtuurin alla täällä on myynnissä hämmästyttävästi oikeaa muistuttavia joulukuusia.
Oksille on ripustettu - á la francaise - pöllöjä ja jääkarhuja ja liuta erinäisiä hauskoja koristeita ainakin punaisin, sinisin, valkoisin ja vaaleanpunaisin väritettynä.Tuli ihan jouluinen fiilis ja sain hyviä kuusenkoristeluideoita! Kuka sanoo että vuodesta toiseen on aina ripustettava ne samat hopeanauhat ja suomenliput tai piparit. Minä haluan kuusen oksalle höyheniä ja leivoksia!
Yhtä tyyristä kuin edellisessä ei ole 10. kaupunginosan Passage Bradyssä.
Se muistuttaa pientä intialaiskorttelia; mausteiden tuoksua, värikkäitä kangaskauppoja, pieniä mustasilmäisiä sisäänheittäjiä ravintoloiden edustalla.
Ei se nyt mikään siisteyden perikuva ole, mutta täällä voi syödä edullisesti. Plat jour eli päivän annos 5-6 euroa. Aperitiivi 2,00€, olut 2,50€, kahvi 1,80€ ja kokis 3,00€. Ihan vieressä on St Martinin eläväinen katettu tori.
Shoppailijoiden pyhätöistä kirkkoihin.
Eglise St Sulpicen valtasi yleisöryntäys vuonna 2003 Da Vinci-koodin ilmestyttyä. Opus Dein munkki seurasi ruusulinjaa löytääkseen Siionin salaseuran piilottaman lakikirjan ja paljastaakseen Magdalan Marian salaisuuden.
Kuten hän, emme mekään sitä löytäneet. Mutta kirkko oli komea ja vasta Pariisin toiseksi suurempana siellä ei ollut liikaa turisteja.
Seuraavaksi kuitenkin siihen suurimpaan eli Notre Dameen. Hieno kirkko, valtavan kokoinen ja hurjasti turisteja.
Yritimme kryptaan mutta päädyimme parkkihalliin.
Enkä edelleenkään onnistunut ottamaan kunnollista kuvaa kuuluisasta ruusuikkunasta.
Nyt riitti. Pakko saada uusi kamera. Hankin sen heti kotiin päästyä. Ai niin kaikki rahat on tuhlattu. No pakko kirjoittaa juttuja että saa rahaa! Siinä riittää motiivia.
Illalla iski vatsatauti. Yöks ja ptruuuuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!