Oon edelleen eniten viehättynyt näistä pariilaistoreista.
Nyt löytyi tähän mennessä paras, Marché d’Aligre - Bastiljen aukiolta vähän Nationiin päin.
Kokonainen katu ja parikin herjuuksia huutavia vihanneskauppiaita. Hinnat paikoin tosi halpoja ja täällä paikalliset rynnivät suurten vedettävien ostoslaukkujen kanssa ostoksille. He hokevat pardonia töniessään tietä kojujen äärelle. Pois lähtiessä laukut ovat täpötäynnä perunaa, porkkanaa, omenaa, kurpitsaa.
Olen yleensä havaitsevinani, että pariisilaiset ovat leppoista väkeä jopa perjantaina marketin kassajonossa.
Henkilökunta hymyilee asiakkaille eikä kukaan irvistele, kun edellä oleva lähtee kesken maksamisen punnitsemaan purjoaan. Tällä välin jonossa edessä olevalla vanhalla herrasmiehellä on aikaa flirttailla kassaneidin kanssa.
Mutta on yksi paikka, jossa pariisilaiset muuttuvat jotenkin aggresiisiviksi (liikenteen lisäksi).
Halvoilla toreilla ja kauppojen ruuhkaisilla vihannestiskeillä naiset kiilaavat armotta ohitsesi punnitusvaakalle, ja saat pitää varasi että edes pääset havittelemiesi päärynöiden luo.
Tätä elämää on huvittavaa seurata d’Aligren torilla.
Aligren aukio taas vilisee kirpputorimyyjiä. Samoja euron huiveja, joita löytyy isoilta kirppareilta myydään nyt kahdella. Ja kirjoja ja astioita ja vaikka mitä. Vieressä olevassa katetussa ”kauppahallissa” kannattaa ehdottomasti poiketa, jos suunnittelee viikonloppuruoaksi kania.
Bastiljen aukion viereltä löytyi toinen iso eläväinen tori Marché de la création Bastille. Tori on Saint Martinin kanavan päälle rakennetulla puistotiellä ja niin pitkä, että käännyimme kesken kiertämisen takaisin. Iloinen meininki ja kiihkeä kaupanteko täyttää ilman: posetiivari soittaa musiikkia toriostosten lomassa ja iso karuselli pyörittää kiljuvia lapsia.
Mitä ei tältä torilta löydy, sitä ei tarvita.
Portugalilaista, libanonilaista, turkkilaista, kiinalaista ruokaa - ja pehmiskioski! Etanoita, eläviä rapuja, jos jonkinlaisia kottaraista. Ja vaatteita.
Ihmiset syövät piknikeväitään puiston kivellä ja nauttivat tunnelmasta.
Ja niin teen minäkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!