Mitä kaikkea jää kertomatta

Eräs minut hyvin tunteva ystäväni kirjoitti sähköpostia: ” Ihanaa lukea blogiasi. Mutta mitä teille oikeasti kuuluu eli mitä jää kertomatta?”
Aika hyvä kysymys.
Totta kai kuuluu monenlaista. Suurin haaste blogin kirjoittamisessa on, ettei koskaan voi kertoa kaikkea. Miten paljon kivaa ja kettumaista jääkään kertomatta!
Kirjoittajan hartain pyrkimys on kirjoittaa mahdollisimman rehellisesti. Jokainen kirjoittaja tietää tämän olevan yllättävän vaikeaa.
Lukijoiden kannalta tottakai eniten toivon ettei blogini vaikuta liian sokeriselta. Jos näin on, tervetuloa palaute!

Jokainen tietää ettei kirjava elämä muutu yksiväriseksi edes Pariisissa.
Välillä kuitenkin immeisen elo saa olla pelkkää vaahtokarkkia ja sitruunaleivosta.
Voi toisenlaisina aikoina siunata ja kiittää, ettei jättänyt muruakaan syömättä!

"Pariisi oli hyvin vanha kaupunki ja me olimme nuoria, eikä Pariisissa ollut yksinkertaista mikään, ei edes köyhyys eikä rahantulo, ei kuutamo, ei oikea ja väärä, ei myöskään vierellä kuutamossa makaavan ihmisen hengitys".
(Hemingway, Nuoruuteni Pariisi)