Siis mehän asutaan turvallisella porvarialueella, tai sen reunalla. Meiltä jo reilun puolen kilometrin päässä kortteli muuttuu ihan toisenlaiseksi.
Saman verran ydinkeskustaan päin vastaan astelee pukumiehiä ja -naisia Louis Vuittonin isot paperikassit käsissään.
Tämä 9. kaupunginosa (arrondissement) on Oopperan aluetta ja sen maamerkkinä on mikäs muu kuin Opéra palais Carnier. Rakennus veistoksineen valmistui 1875 se teki kerralla tunnetuksi Charles Carnierin, joka sen suunnitteli.
Kävimme tsekkaamassa Oopperan hienot rappuset, jotka arkkitehti perusteli sillä, että niitä kävellessä on yhtä tärkeää näyttäytyä muille kun katsoa näytös. Voi kultaa, marmoria ja kimallusta.
Pariisin Ooppera on tuttu suomalaisillekin taiteilijoille.
Aino Ackté oli kiinnitettynä oopperaan vuosina 1897-99 ja loisti laulaessaan Wagneria ja Verdiniä. Samoin Karita Mattila on tuttu Pariisissa. Ja Oopperan seinän mainoksessa vilisee suomalaisnimiä, yhtenä Soile Isokoski.
Hyvä suomalaiset!
Mut ei mitään hinkua oopperaan, liput alkaen 150 euroa.
Pienen metromatkan päässä löytyy lisää palatseja. Grand Palais suunniteltiin vuonna 1900 Pariisin maailmannäyttelyyn ja on siis ihan älyttömän iso! Sen katon kruunaa iso lasikupoli ja suurten näyttelyiden vetonaulana oli vuorossa Picasso, Matisse ja Cezanne. Suuret oli jonotkin.
Palatsin takana on kaupungin tieteen puuhamaa Palais de la Découverte ja planetaario, joka tietysti meitä avaruusihmisiä kiinnostaa. Useita esityksiä päivässä ja paikka täpötäynnä pieniä koululaisia. Tien toisella puolella seisoo Petit Palais, pikkupalatsi, joka sekään ei ole ihan pieni. Jälkimmäiseen ilmainen sisäänpääsy, jos hyvin sattuu.
Ihan edellisten lähellä onkin sitten vallan ylin symboli Palais de l’Elysée, jota ei siis pääse lähellekään. Sitä voi yrittää kurkistella korkean pensasaidan ja kullatun portin takaa, mutta voin kertoa että ei näy mitään. Rahvaalle palatsi on auki peräti yhtenä päivänä vuodessa.
Elyseen edustalla äimistellessä kadun toisen puolen vartija puhaltaa äkkiä pilliin. Käännyn katsomaan ja yksi heistä näyttää valkoinen hansikas kädessään stopmerkkiä. Koko liikenne pysähtyy tien risteykseen.
Suuri portti aukeaa ja mustia autoja tummennetuin lasein, kaartaa rivakasti tien mutkaan moottoripyöräsaattue perässään. Ne häviävät yhtä nopeasti kun ilmestyvätkin.
Ihan varmaan siinä ajeli Nicolas Sarcozy tai Carla Bruni pikkuvauvansa kanssa.
Enkä kerenny ees moikata!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
50 VUOTTA ELÄMÄÄ
Maaliskuun ensimmäisenä viikonloppuna pidettiin huippusalaiset synttäribileet, jotka huippusalainen synttärikomitea suunnitteli huippusalais...
-
Äskettäin lonkkaan tekonivelen saanut ystäväni kysyi, kuinka menettelen lentokentän turvatarkastuksessa, kun on metallisia tekoniveliä. Noh...
-
Ostin taulun koska halusin hemmotella itseäni. Olin nähnyt maalauksen jo kuukausia sitten taiteilijaystäväni kotona, mutta päätin unohtaa ko...
-
älä hetkeksikään lopeta. Uneksi vain mahdottomia, sillä huomista eivät järkevät latteudet kiinnosta. Ole hyvä unelmiasi kohtaan, ja anna nii...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!