Metroasemalla maan alta päivänvaloon astuessa ei aina tiedä, mikä siellä odottaa.Eilen tupsahdimme keskelle joulumarkkinoita; Champs –Elyseen varressa pieni luistinrata, jossa jää uhkaa sulaa, ja pienet joulupukinpajannäköiset kojut jatkuvat silmänkantamattomiin avenuen molemmin puolin. Paljon rahanmenon lisäksi riittää näkemistä.
Keskellä kuuden kilometrin pituista ns. suurta akselia (Louvre-Tuileries-Concorde-ChampsElysee-Riemukaari) on entiselle giljotiiniaukiolle raahattu jättimäinen maailmanpyörä kieputtamaan ajatukset pois raadollisesta historiasta joulun riemuun.
Siinä se onnistuu ainakin meitsin kohdalla.
Aika herttaista nähdä joulupukki hiihtämässä, kun ei yhtään lunta ja sauvatkin väärinpäin käsissä (ei nää pariisilaispukkiparat tiedä miten päin niitä suksisauvoja pidetään).
Valkoisia kuusia, kuumaa viiniä, hattuja ja lapasia, lapsille tivolilaitteita. Ei ainummaistakaan kiliseekiliseekulkusta mutta jouluvaloja senkin edestä.
Yritän innoissani kertoa jouluaiheisten kristallipallojen myyjälle tulevani Suomesta, sieltä joupukin oikeasta kotimaasta! Myyjä katsoo silmät pyöreänä eikä taida ymmärtää mutta hymyilee.
Aikuisten silmistä paistaa hyväntuulinen joulun odotus ja lapset säntäilevät karusellista toiseen.
Kuinka lie käy luistinradan, kun aurinkoinen paistaa entistäkin lämpimämmin?
Ettei vain menis piruetiksi.
Oi miten mahtavat maisemat!
VastaaPoista