kotipäivän kunniaksi

Viikonlopun kunniaksi teimme ranskalaista kotiruokaa eli burgundinpataa Tämä patonkikansan vastine karjalanpaistille toteutettiin ihan oikean äidin ohjeella ja tekemänä:

Burgundinpata

n.800g naudan sisäpaistia
n.200g pekonia
iso sipuli
valkosipulia
n.100 g herkkusieniä
1 tomaatti tai pyrettä
1 iso porkkana
2 lihaliemikuutiota
suolaa ja mustapippuria
bouguet garnia
1 plo punaviiniä

Ensin lihat ruskistetaan kuumalla pannulla pienissä erissä. Lisätään pataan niiden lisäksi paloitellut kasvikset ja mausteet. Lopuksi sekaan kaadetaan punaviini ja haudutetaan noin 3 tuntia.
Lisänä riisiä tai perunaa ja patonkia. Accolutamente deliciosa!

Pluton poppoon parasta aikaa

Ohjelmassa muun muassa Seinen risteilyä iltahämärissä sekä shoppailua suurella kirpparilla; laukkuja, kenkiä, leggensejä ja lisää laukkuja. Mutta tänään Louvreen!
Kotiin terveiset: työn alla on edelleen runo Eiffelistä...ja A 11vee oppi Pariisissa pesemään nyrkkipyykkiä :)

city of love

Meillä on vieraita! Vähän flunssaa pukkaa mutta ei tässä nyt ehdi sairastella (eikä kirjoitella).
Shoppailua, huvittelua ja nähtävyyksiä.
Suklaacreppejä ja kreikkalaisia kebabeja.
Lämmintä +17c. EI PAHA.




Terkut lukijoille meiltä kaikilta!!

Rujo Pariisi

Nyt kun on kolmisen viikkoa hehkutettu, miten ihana kaupunki Pariisi on, tarkastellaanpa asioiden toistakin puolta.
Kaupungin rujommalta puolelta ei täällä liikkuessa voi sulkea silmiään. Se kävelee kadulla vastaan repaleisin housuin ja haisee pissalta.
Kaupungissa on jonkun tiedon mukaan 3000 asunnotonta; metroissa, kirkkojen portailla, jalkakäytävillä, leipäkaupan rappusilla.
Karuimmat nuokkuvat isojen kalliiden tavaratalojen La Fayetten ja Primtempsin liepeillä; epämuodostunut puolikas ihminen käsi ojossa. Toisella puolen katua musta nainen roikottaa sylissään elottoman näköistä isopäistä vauvaa.

Kotiportilla majailee myös asunnoton, kutsun häntä ’ovenvartijaksi’.
Kolmen viikon aikana olen nähnyt ’ovenvartijan’ yhden ainoan kerran poistuneen paikaltaan.
Hän huikkaa bonjourit ohikulkeville ja äityy joskus hilpeäksi laulamalla ja taputtamalla käsiään. Entistä merimiestä muistuttavalla tyypillä on tyttöystävä, joskus parikin.
Ovenvartija on hyvin hyvin väsynyt.

Keskellä katua lojuu koko omaisuus; patja tai makuupussi, joskus myös sänky - ja läjä erinäisiä roskapussia muistuttavia pussukoita ja vesipulloja.
Näitä on paljon eikä kukaan kiinnitä niihin mitään huomiota.

Yks päivä istuimme vasemman rannan bistron terassilla. Ohi sisään ovesta käveli ei-niin-tyypillisen asiakkaan näköinen mies. En kiinnittänyt asiaan huomiota, täällä nyt näkee kaikenlaisia tapauksia. Kunnes sisältä alkoi kuulua kovaa mekkalaa.
Kaksi tarjoilijaa sananmukaisesti heittivät ukon ulos kovakouraisesti ja huutaen perään niin että terassilla istuvat säikähtivät.
Miehen pussukat levisivät kadulle ravintolan eteen: muovisia rasioita ruoan jämineen ja puolen litran muovipulloja sekä makuupussi.Ukko keräsi omaisuuttaan takaisin revenneisiin pusseihin terassilla istuvien paheksuvien katseiden edessä.
Meitsi melkein itki, niin pohjattoman surulliset ja nöyrät ulos heitetyn miehen silmät olivat. Teki mieli sanoa pari valittua sanaa sille koppavalle tarjoilijalle!
Tyyppi ei edes ollut romanikerjäläinen, vaan tavallinen ranskaa puhuva kiharatukkainen mies vähän likaisissa vaatteissaan.
Toisen kerran iltakävelyllä kiersimme Trientyn remontissa olevan kirkon ympäri, koska valkoinen rakennus oli nätti hämärtyvää taivasta vasten.
Kirkon portailla nurkassa ainakin viiden ”kurjan” asuinsija, patjoineen ja peittoineen ja pussukoineen. Yhdessä sopessa myös koira, kuten monilla heistä on, vahtimassa isäntänsä paikkaa.
Seuraavaksi yöksi oli luvattu vaan 5 astetta lämmintä, eikä meitsi saanut nukuttua kun mietti miten ne kodittomat parat tarkenevat!
Näinkin voi Pariisissa asua.

Yksi paikka on nuo metrot. Kelien kylmetessä niihin kerääntyy ihmisiä joilla ei ole muuta paikkaa mihin mennä.
Virtsan, tupakan ja jätteiden haju on paikka paikoin järkyttävä.
Kerrotaan että hajujen tainnuttamiseksi kaupunki on joskus jopa pumpannut Francine-nimistä parfyymia ilmastointikanaviin! (on kyllä niin ranskalainen, niin ranskalainen tapa hoitaa ongelma).
Tuntuu käsittämättömältä ettei kaupungissa, jossa käytetään eniten maailmassa rahaa ulkonäköön, syödään 82 kiloa ostereita illassa ja ylpeillään kaikenmailman teknologian hömppäsaavutuksilla, mukamas saada asunnottomien ongelmaa aisoihin!

Toisaalta nyt ehkä ymmärrän paremmin, miksi Ranska käännytti ne romanikerjäläiset rajaltaan koko muun Eu:n kauhistukseksi.

Meidän mies on sitä mieltä että oon antanut kohta kaikki meidän rahat kerjäläisille. En kyllä myönnä.
Leipäkaupasta tullessa pudotan muutaman kymmenen senttiä ulkopuolella istuvan kerjäläismummon pahviseen kuppiin. Sikäli kun nyt senttiäkään jää kangaskassissa notkuvien herkkupatonkien, leivosten ja suklaavoisarvien oston jälkeen.
Kummasti omatunto helpottaa!
Mummo kumartaa syvään, lausuu koskettavimman mersiinsä ja väläyttää ruskeiden tirsojen seassa kiiltävän kultahampaansa.

Museoputkessa

Juu voin suositella lämpimästi kaikille tuota erotiikkamuseota samaten kuin koko Pariisia. Tämä kummasti avartaa kuten L.Onerva kirjoitti kirjeessä isälleen vuonna 1904: "Putoaa kuin luomet silmiltä monessa asiassa."

Meillä museokierros jatkui Pompidou-keskukseen. Harva rakennus Pariisissa on aiheuttanut valmistuessaan niin paljon hämminkiä kuin tämä öljynjalostamoa muistuttava hökötys vuonna 1977. Keskuksen ajatuksena oli pudottaa kerralla iso-K sanasta kulttuuri ja tuoda nykytaide tavallisten ihmisten ulottuville. Siitä tuli suuri menestys.
Näyttelyitä on paljon tarjolla. Sivustalla olevaa putkea pitkin pääsee luikuportaita pitkin ylös katolle asti ihailemaan Pariisia. Lisäksi monitoimihökötyksessä on ainakin nykymusiikin keskus sekä elokuvateatteri ja kirjasto.

Kiersimme vierailevan norjalaistaiteilijan näyttelyn "Edvard Munch: The modern eye". Sen jälkeen oli vuorossa "Modern collections from 1905 to the 1960s" ja sama 60-luvulta tähän päivään.
Salit ovat valtaisat ja niitä on paljon; jälkimmäiset näyttelyt haravoin jo valikoidusti. Matisset, Picassot ja Chagallit tuli katseltua vähän tarkempaan, mutta nykytaiteen pyykkinarulla roikkuvat housut kera koivun lehtien ohitimme kyllä pysähtymättä.
Loppujen lopuksi osa saleista ja osa kokonaisia näyttelyitä jäi näkemättä, kun 5-6 tuntia kierreltyämme jalat eivät yksinkertaisesti enää jaksaneet.
Kyllä kismitti!! Vammaisille pitäis olla lippu voimassa kaksi päivää, jotta ehtis kaiken kiertää. Ja Louvressa viikon!
Muutenkin välillä koettelee kärsivällisyyttä, kun ei jalat kanna niin paljoa, kun päivässä olis näkemistä. Mutta minkäs teet.
Onneksi on päiviä vielä jäljellä!
ps.Pompidoussa EI kannata juoda kahveja, maksaa jotain 3 euroa kipale.

Erotiikkaa keskellä päivää

Seuraavana aamuna isäntää ei meinannut saada millään ylös sängystä (ja meitsi heräs taas kuudelta). Vetäisin ässän hihasta:
- Mennäänkö tänään erotiikkamuseoon, kailotin sängyn päässä ja johan pomppas.
Ukkeli kiskoi samantien housut jalkaansa ja alkoi viritellä museon osoitetta navigaattoriinsa.
Yksi ehto oli, - Käymme samalla reissulla Musée de la Vie Romantiguessa, koska se osuu matkan varrelle.
Niin kävelimme tihkusateesta välittämättä pieneen romantiikan museoon, joka on tässä aika lähellä. Taiteilijakotiin rakennetun museon pihassa pitsityylisessä puutarhassa pidättelimme sadetta.
Museon sisällä soi klassinen musiikki ja kynttilät paloivat. Sisustus, taulut ja huonekalut olivat mitäpäs muuta kun romantiikan tyyliä. Sisäänpääsymaksua ei ollenkaan.
Edelleen matka jatkui kohti paheiden Pigallea.
Tässä osassa kaupunkia kävellessä vilkuilen olkani yli normia enemmän ja hoen koko ajan isännälle:
– Pidä lompakostas huolta.
Kadulla liikkuu lukuisien turistien lisäksi hämärännäköisiä tyyppejä ja kaupustelijoita.
Erotiikkamuseo on ihan Moulin Rougen naapurissa. Kuuteen kerrokseen nouseva museo esittelee historian, valokuvien, esineiden ja jos jonkinlaisin kapistuksin just ”sitä itseään”.
Samoin Moulin Rougen alueen historiaa, pahamaineisia kabareita ja ilottelua. Talojen tapahtumia ja vieraita kuvataan hyvinkin yksityiskohtaisesti. Täällä pyöri myös kuuluisuuteen noussut Edith Piaf. Ilotytöksi hän ei suostunut, mutta joutui alkuaikoina toimimaan ryöväreiden houkutuslintuna tienatakseen elantonsa.
Eri kulttuureiden ja uskontojen eroottista taidetta on esillä paljonkin, eikä oo tullut aikasemmin ajatelleeksi, miten voimakkaasti seksuaalisuutta on kuvattu kautta aikojen. Paljon muutakin siis kun kamasutraa.
– Tylsää tää tämmönen, tuumaa mies eikä ymmärrä mitä infoissa kerrotaan.
No oli siellä muutama seksielokuvakin. Jotain sata vuotta vanha.
Konstit näyttää kuitenkin olleen ihan samat :)

"Venuksen kukka"

Alex Varannen käsitys Mona Lisasta.

Tämmöset dildosandaalit olis kyllä kätevät!

If numerous modern religions see in sex the illumination of all evils, on the contrary in the East sex was considered as a source of health and happiness.
(Paris museum of Erotic Art)

Les Nymphéas ja naiset

Joku kysyi kävimmeko Monet´n puistossa. Emme siellä mutta ihailimme kyllä taiteilija Giversyn puistossa maalaamia lummeaiheisia tauluja Musée Orangeriessa. Taulut olivat suurempia kuin olin kuvitellut ja esillä ovaalin muotoisissa huoneissa. Ihmiset eivät tosiaankaan hiljentyneet katsomaan näitä maailmankuuluja teoksia, joita Monet maalasi yhteensä noin 300kpl viimeisinä elinvuosinaan, vaan hyörivät ja pyörivät niiden edessä etsimässä kameraansa sopivaa kuvakulmaa. Kuten tein minäkin.
Ja olivat siellä Picassot ja kumppanitkin.
Sopivan kokoinen, liikuntaesteetön museo sijaitsee Tuileries-puiston kupeessa, johon tietty suuntasimme evästämään.
Jalat oli tässä vaiheessa jo ihan poikki, joten nappasimme puiston kupeesta polkupyörätaksin viemään meidät Madeleinelle ihailemaan kreikkalaista temppeliä muistuttavaa kirkkoa ja kuuntelemaan kirkkokuoroa ihan ilimatteeks (tää oli muuten päivän kohokohta – ihana konsertti).
Vähän kallis riksakyyti, mutta kyllähän extremestä pitää maksaa, aattelin kun vedin henkeä muutamassa mutkassa autojen ja bussien seassa.

Renoirin...

Matissen...

Ja Picasson käsitys naisesta.

Sekä pienet koululaiset opettajan johdolla seuraamassa tätä samaista näyttelyä.

Sivupalkista Pariisi 2011-kansiosta löytyy lisää kuvia tältä reissulta sivuplee.

Poulettes au pastis

Kokkasimme yleisön pyynnöstä vaihteeksi liharuokaa eli kananpoikaa pastiksessa.
Etelä-ranskalainen pastis on samantapaista anisviinaa kun kreikkalainen ouzo. Sitä juodaan yleensä aperitif aniséna tai iltapäivän virkistykseksi kaatamalla sekaan vettä, jolloin se värjäytyy valkoiseksi.
Tähtijuoman raaka-aineita ovat tähtianiksen lisäksi minttu, koivunlehti, rautayrtti, lakritsijuuri, kamomilla, mustaherukan lehdet, timjami, korianteri, persilja, kaneli, fenkoli, kynteli ja juustokumina muutamia mainitakseni.
Eli se on todellinen teräsuute! Ja vahva, 45% eli jos ei oo varovainen voi käydä kuten entisen miehen viskikakussa, kun mies juoman makua tarkistaakseen hörppi sitä sen verran että voitelikin vuoan sijasta uunin!

Ohje on oma sovelluksemme parista muusta:

n. 600-700g kananpaloja
1 dl pastista (esim.Ricard pastis de Marseille)
n ½ dl oliiviöljyä
suolaa ja pippuria

2 sipulia
4 valkosipulin kynttä
4 tomaattia
1 rkl fenkolin siemeniä
persiljaa
4 perunaa

Sekoita pastis, öljy, suola ja pippuri ja laita kanat seokseen marinoitumaan vähintään 2 tunniksi, mieluummin yön yli. Oikeassa ohjeessa käytetään kokonaista kanaa 8 osaan paloiteltuna, mutta en mie semmosta urakkaa hirvinny ottaa, vaan käytimme fileepaloja.
Kanan marinoiduttua paista sipulit ja valkosipulit cocottessa (vuoka, pata), lisää tomaatit isoina paloina ja fenkolin siemenet, sekoita.
Seuraavaksi lisää kananpalat ja marinadi, ja kiehuvaa vettä sen verran että lihat peittyvät. Viipaloi joukkoon perunat ja anna kiehua miedolla lämmöllä ½-1 tunti riippuen kanapalojen koosta. VALMIS!
Jossakin ohjeessa perunat ja vesi jätetään pois, tilalla on mustia oliiveja esimerkiksi. Mie pistin vähän kaikkea, jopa yhden porkkanan kun sattui olemaan. Tällä ohjeella säästää perunoiden erikseen keittämisen vaivan.
Me söimme annoksesta kaksi kertaa, joten aikas reilu on.
Nuosta fenkolin siemenistä. Niitä taas etsittiin, kun ei mitään hajua miltä ne edes näyttävät.
Oon alkanut kirjoittamaan paperille ranskaksi ainesosan nimen (koska nää on ihan mahdottomia ääntää). Eli graines de fenouil, ja jos ei millään löydy niin paperi esiin ja tarttumaan myyjää hihasta. Mausteosastolta muuten löytyivät.
Ihan mieletön tuoksu tuli kun heitin nuo siemenet pataan. Miksei kukaan oo kertonut tuosta ihanasta mausteesta aikaisemmin!

Palaute padasta tuli välittömästi
- tää on paljon parempaa kun se omituinen kasvishöystö….

Cheers!

Isännällä oli eilen synttärit ja sitähän piti juhlistaa. Vein hänet metroajelulle kertomatta, mihin olemme menossa. Ensin yhdellä metrolla kahdeksan pysäkin väliä, sitten vaihto ja edelleen seitsemän aseman ohi.
- Ootko nyt ihan varma taas mihin ollaan menossa. - Aika kaukana kotoa ollaan, mies tuumi.
Suuntana Andre Citröen-puisto. Kävelimme lähes puistoon asti, ennen kuin asia hänelle valkeni. Pensasaidan takaa nousi hirveän iso heliumpallo.
- Sut laitetaan tuohon kyytiin, tokaisin innosta keikkuen. Mulla oli varmaan hauskenpaa kun synttärisankarilla. Se ei arvannut yhtään mitään! ( ai että rakastan ylläreitä, muille kuin itselle siis…ja etenkin onnistuneita ylläreitä)

Niin sitä mentiin. Pallo nousi 150 metriin.

Turisteille tiedoksi, tähän nähtävyyteen ei tarvii jonottaa. Ja hyvät oli näkymät Eiffelille.
Muutenkin isossa puistossa, joka on rakennettu entisen Citröen- tehtaan paikalle, oli moniin Pariisin puistoihin nähden mukavan väljää. Aurinko porotti lämpimästi kun kävelimme erikoisen näköisten tammien alla. Citröenista tuli mieleen että, tiedättekö kuinka paljon tämä autotehdas maksoi Picasson perheelle oikeudesta käyttää taiteilijan nimeä automerkki Xsara Picassossa? Minä tiedän.
- 150 miljoonaa frangia.
Joku osaa tuon tienaamisen taidon vielä mullan altakin.

Kotimatkalla puistosta kotiin piti tietty käydä kakkukaupassa ja hyvällä syyllä. Kippistimme kakun kanssa makeaa ja tummanpunaista Kir Royalia.
Kyllä vanheneminen on ihanaa!

kämppä vaihdossa

Palais Royal ja palatsin puutarha.
Kuningas Ludvig ei viihtynyt Louvressa. Hän muutti Versaillesiin, mutta asui sitä ennen täällä Royal Palacessa, jonka lahjoitti muuttonsa jälkeen veljelleen.

Opiskelijoita ilmeisesti kuvaamataidon tunnilla, istumassa pylväiden päällä piirtämässä palatsia, joka oli puolittain remontissa. Nämä tynkäpylväät rakennettiin myöhemmin linnan hulppeiden pylväiden irvikuviksi.

kävelyllä 1800-luvun Pariisissa

Kiitos ihmiset ihanista kommenteista, joita on tullut eri puolilta. Edelleen kaikki kommentit ja kritiikit ovat tervetulleita. Ja kertokaa jos haluatte tietää jostakin asiasta enemmän. Toivomuksia saa esittää!



Olemme kierrelleet toreja ja pasaaseita. Etsin netistä Pariisin toreja; täällä on niitä jotain 90 ja siinä oli mainittu vain isoimmat. Riittää meillä kiertämistä.
Eilen Boursen torilla tapasin puheliaan nuoren miehen, joka myi itse tekemiään persoonallisia ja syötävän ihania koruja. Löytyi vaahtokarkkikorvikset ja pähkinäsormus monen muun erikoisen ohella. Hän kertoi myös kuinka valmistaa niitä, josta multa meni kyllä puolet ohi. Tyyppi oli poikkeuksellisen avoin ja nuori taiteilijaksi. Luulin ensin hänen vain myyvän tuotteita ja hämmästyin, kun hän kertoikin tekevänsä niitä itse. Kerroin kirjoittavani matkajuttuja.

Olen myös intoutunut näihin pasaaseihin passages, jotka ovat pariisilaisten ihan oma keksintö. Pasaasit eli katetut kauppakäytävät (tai gallerie, galleriakäytävät) rakennettiin 1800-luvun alkupuolella ja ovat nykyisten modernien kauppakeskusten esikuvia.
Nostalgiset pasaasit halkovat kokonaisia kortteleita. Alun perin niitä oli 150 eli kokonainen katettujen kujien maailma, mutta ne pääsivät välillä pahasti rapistumaan. Viime vuosien kunnostuksen ansiosta jäljellä on parisenkymmentä toimivaa.
Rautakaarilla tuettujen lasikattojen, marmorikiveysten ja lyhtyjen lomasta löytyy kahviloita, teehuoneita, miniatyyriputiikkeja, antikvariaatteja ja bongasin yhdestä Marimekkoakin myyvän pikkuisen käsityökaupan.
Kannattaa Pariisissa käydessään pyörähtää pasaaseissa, jotka ovat itsessään nähtävyyksiä. Meillä on vielä käymättä muun muassa Passage Brady joka on kuulemma intialaiskortteli pienoiskoossa. Nämä ovat myös hyvä vaihtoehto syyssateilla, varsinkin jos ei viihdy ostoskeskuksissa!

Meillä on tullut jo tullut tietynlainen rytmi elämään. Yhtenä tai kahtena päivänä menemme tukka putkella, sitten otetaan vähän rauhallisemmin, tehdään kunnon ruoka kotona ja kävelylenkkejä lähikortteleissa.
Aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta, mutta tuulee kylmästi. Royal Palace Gardenissa puista pudonneiden lehtien hurrikaani kieppuu kenkien edessä. Syksy tulee tännekin ja kummasti on alkanut aamuisin nukuttaa pidempään.
Ja tänään täällä on juhlapäivä!

Bongasimme julkkiksia!

Vietimme päivän tois puol jokke!

Ajoimme metrolla Place Mongen asemalle ja siitä suunta kuvaukselliselle rue Mouffetardille. Pakko sanoa tämän vasemman rannan kiehtovan ehkä eniten Pariisissa.(kirjoitin tästä muuten artikkelin Matkalehteen, muttei ainakaan lähtiessä vielä ollut ilmestynyt. Aihe oli Katukiven alla ranta - Pariisin latinalaiskorttelissa)
Pariisin vanhin yliopisto Sorbonne ja viereinen Ranskan College tekevät alueesta nuorekkaan. Opiskelijat istuskelevat Place Pantheonilla katukiven reunuksilla tai mukulakivien päällä syömässä eväitään. Kuppiloissa on edulliset hinnat ja tunnelma kansainvälinen. Jostain syystä viihdyn näissä yliopistoympyröissä paljon mieluummin kuin suurten bulevardien muotiliikkeiden ympärillä. Ollapa nuori niin hakisin pariisiin opiskelemaan jotakin hihhulitiedettä ja rupeisin hipiksi.
Jouko Hava kertoo Paras Pariisi teoksessaan (1999) Gollége de Francen opettavan edelleen "tieteitä tieteen vuoksi" eli toteuttavan alkuperäistä tehtäväänsä. Opetus on ilmaista ja maan parasta, opintoviikkoja ei lasketa, eikä oppiarvoja jaeta. Tuohan sopis mulle kun nenä päähän!

Pantheonin mausoleumi putkahtaa kulman takaa hirmuisen kokoisena ja 8 euron pääsymaksu on hintansa väärti. Vallankumoukselliset muurasivat 1700-luvulla tämän ennen kirkkona toimineen rakennuksen ikkunat kokonaan umpeen. Kävelemme sen kryptassa ohi ranskalaisten kirjailijoiden hautojen: Voltaire, Rousseau, Zola ja Viktor Hugo ja monia muita kuuluisuuksia. Vuonna 2006 presidentti Chirac pystytti kryptaan myös miehityksen aikana 75000:n keskitysleireille raahatun ranskanjuutalaisen muistolaatat.
Pantheonin keskellä heiluu kuuluisa Foucaltin heiluri, jolla samanniminen fyysikko vuonna 1851 tässä samassa paikassa todisti ensimmäistä kertaa maan pyörivän akselinsa ympäri.
Seuraavaksi askellusta alaspäin joen rantaan. Söimme pienessä kuppilassa juusto- ja hunajacreppejä ja edelleen Saint Michelille, entisille kotikulmille. Shakespeare&Companyn edessä istuskelee vanhoja ja nuoria kirjafaneja lueskelemassa englanninkielistä kirjallisuutta. Opiskelijat pelaavat shakkia kuluneen pöydän äärellä. Tämä on kaupungin olohuone.
Ja kaikki tuntuu olleen samanlaista vuodesta 1919 kirjakaupan perustamisesta asti. Olen juuri lukemassa perustaja Sylvia Beachin elämäkertaa. Silloin siellä pyörivät Joycet ja muut ja kirjoja vain lainattiin maksua vastaan. Nyt niteitä on kertynyt kattoon asti ja voisin helposti tuhlata koko matkakassani tänne. Kirjojen lisäksi kaikki muu näytillä oleva kiinnostaa vähintään yhtä paljon kun lukemiset; vanhat kirjeet, kortit ja valokuvat joita roikkuu seinillä ja patinoituneissa lasikaapeissa. Sekä näyteikkunassa ohikulkijoita tuijottava täytetty musta varis.

huilipäivän ratoksi ratatouillea

Metsästimme munakoisoa, koska maanantaisin kaupat ovat täällä suljettuna. Vihdoin sitä löytyi, luomuna vieläpä. Tässä mukaeltu ohje:

Ratatouille

2 pientä kesäkurpitsaa courgette
1 munakoiso aubergine
1 punainen ja 1 vihreä paprika poivre
3 pihvitomaattia
1-2 sipulia
3 valkosipulin kynttä
reilusti oliiviöljyä
suolaa, vastajauhettua pippuria
bouguet garni

Ensin kuullotetaan sipulit öljyssä, sitten lisätään kaikki loput kuutioina pataan ja haudutetaan noin tunti vähintään, miedolla lämmöllä uunissa tai liedellä.

Kaapistamme löytyi pinnoitettu valurautapata, joita harvemmin käytän, koska ne ovat niin painavia. Nyt sellaista päästiin kokeilemaan hyvin muhi.
Bouquet garni on yrttipuska (persiljaa, rosariinia, meiramia, timjamia, rakuunaa ja kynteliä), joka laitetaan soppaan keitettäessä ja otetaan lopuksi pois. Alkaessamme ruoanlaittoon huomasin unohtaneeni tuossa munakoisohässäkässä koko puskan. Mutta meillä oli kuitenkin pistouta, joten lisäsin sitä. No maku ei varmaankaan ollut ihan sama, mutta ehkä ens kerralla!
Tätä voi syödä kylmänäkin ja lämmittittäessä uudelleen maku kuulemma vain paranee.
Ai että mä sit tykkään tällasista superhelpoista ruoista! Tosin isännältä pikkusen tuli kritiikkiä, että ollaanko sitä siirtymässä kasvissyöjiksi...lisukkeena meillä oli lämpöisiä voileipiä.

Tänään vihdoin hankin sen bouguet garnin rue Mouffetardin päästä piskuiselta torilta. Ihan uusi tuttavuus ja tuoksuu melkein yhtä hyvälle kun tuore tillipuska. Njam!

Sunnuntai Saint Paulissa ja Maraisissa, jossa on Pariisin vanhin tori 1600-luvulta.
Vastaan kirmailee suklaanappisilmäisiä poikia, joilla on suloiset pienet kipat päässään ja vanhuksilla on lierihatut.
Picasso-museon edessä hyöri laumoittain japanilaisia.
Seikkailemme väärässä metrossa.

Mun vasen lonkkani ei nyt yhtään tykkää tästä kuviosta. Pitää huilata. Munakoison ostoon ja illaksi ratatouillea!
Picasso-museon ovessa kiikkuu kyltti: suljettu kevääseen 2013 saakka.

jorasin brattbittin kanssa keskellä katua

Kun lehdet tipahtelevat puista, ilma kylmenee ja vettä piskottaa, mitä tekevät pariisilaiset?
No juhlistavat kesän hyvää satoa ja viininkorjuuta tietenkin. Vaikkei Pariisin ainoa viinitarha mikään kummonen pläntti olekaan niin kyllä siitä aina viiden päivän mittaisen karnevaalin aikaan saa!
Viini"kylissä" on tarjolla eri alueiden juomia ja hyvää ruokaa. Viiniä voi maistella piskuisista muovimukeista tai ostaa koko pullon. Kokonaisia pulloja ihmiset sitten kanniskelevat mukanaan (mikä ei tulis meillä kysymykseen). Viinin kanssa aina syödään: juustoja ja maalaisleipää, lautasellinen bretagnen simpukoita, hanhenmaksapatonkia, makkaroita, rillette lihapasteijaa tai mitä ihanampia perunahässäköitä, joita syödään pienten pöytien äärellä, rappusilla tai vauhdissa. Tosi rentoa touhua eikä kukaan ole liikaa humalassa.
Maistoimme cannesilaista luomuviiniä, lasi (jonka sai pitää) 3€. Ja tietysti mukaan lähti paria Auvergnelaista makkaraa ja pieni purkki hanhenmaksasäilykettä. Yhdessä kojussa oli rhubarbre- eli raparperikuohuviiniä ja sitä sitten maistamaan. Oli niin hyvää ja kotoisan makuista että päätin ostaa pullon 15€:lla. Myyjä alkoi selittää ranskaksi jotain kahdesta pullosta.
- Ei ei otan yhden vaan, sivuplee. Ja ei muutakun myyjä huitoo ja näyttää kahta pulloa. No kun ei jaksa kantaa niin paljoa minä jo suomensin sille.
Aikansa mesottuaan hän suostui lopulta selittämään asian englanniksi:
- You buy one and one for free!
- Ai....no kyllä mie sitten sen jaksan kantaa. Aloin haeskella isäntää, joka nuuhki bratt bittin nenä pitkällään toisen kojun herkkuruokia vähän etempänä.
- Mä ostin vahingossa pari pulloa viiniä, voitko auttaa kantamaan :)
Brattbittnenäinen, joka sai muuten nimensä torin muotokuvamaalarilta, rientää apuun kertoen bonganneensa tosi hyvän tuoksusuista pekonipannua.

Lauantai-illan paraatissa koko kaupunginosa tanssii ja hytkyy. Myyjät kaupoista ja tarjoilijat ravintoloista tulevat kadulle joraamaan karnevaalirumpujen tahtiin. Nää on ihan hulluja täällä, vaikka täytyy myöntää, että imaisee se lopulta meidätkin...