Cheers!

Isännällä oli eilen synttärit ja sitähän piti juhlistaa. Vein hänet metroajelulle kertomatta, mihin olemme menossa. Ensin yhdellä metrolla kahdeksan pysäkin väliä, sitten vaihto ja edelleen seitsemän aseman ohi.
- Ootko nyt ihan varma taas mihin ollaan menossa. - Aika kaukana kotoa ollaan, mies tuumi.
Suuntana Andre Citröen-puisto. Kävelimme lähes puistoon asti, ennen kuin asia hänelle valkeni. Pensasaidan takaa nousi hirveän iso heliumpallo.
- Sut laitetaan tuohon kyytiin, tokaisin innosta keikkuen. Mulla oli varmaan hauskenpaa kun synttärisankarilla. Se ei arvannut yhtään mitään! ( ai että rakastan ylläreitä, muille kuin itselle siis…ja etenkin onnistuneita ylläreitä)

Niin sitä mentiin. Pallo nousi 150 metriin.

Turisteille tiedoksi, tähän nähtävyyteen ei tarvii jonottaa. Ja hyvät oli näkymät Eiffelille.
Muutenkin isossa puistossa, joka on rakennettu entisen Citröen- tehtaan paikalle, oli moniin Pariisin puistoihin nähden mukavan väljää. Aurinko porotti lämpimästi kun kävelimme erikoisen näköisten tammien alla. Citröenista tuli mieleen että, tiedättekö kuinka paljon tämä autotehdas maksoi Picasson perheelle oikeudesta käyttää taiteilijan nimeä automerkki Xsara Picassossa? Minä tiedän.
- 150 miljoonaa frangia.
Joku osaa tuon tienaamisen taidon vielä mullan altakin.

Kotimatkalla puistosta kotiin piti tietty käydä kakkukaupassa ja hyvällä syyllä. Kippistimme kakun kanssa makeaa ja tummanpunaista Kir Royalia.
Kyllä vanheneminen on ihanaa!