Kolmen tunnin lento meni niin nopsaan että ehdin ottaa vain pienet tirsat. Taksi lentokentältä löytyi jonottamatta. Isännällä silmät laajenivat ja suu mutisi jotain kuskin ajellessa huoleti viidenkympin alueella kahdeksaakymppiä.
- Elä nyt nipota, ei se täällä niin tarkkaa oo...meitsi huokaili onnellisena. Ruuhkassa kuski otti viereiseltä penkiltä kirjan esiin ja alkoi lukea sitä. Katsoin takapenkiltä toisenkin kerran. No eihän siinä mitään...
Matka eteni hissukseen ja perhoset pyrähtelivät vatsan pohjalla. Kaupungiosa toisensa jälkeen jäi taakse. Pitkän kadun rue Caulancourtin jalkakäytävä oli täynnä kirpparimyyjiä. Tänne täytyy tulla kunhan ehtii, mietiskelin katsellessani vanhoja aarteita; astioita, vaatteita ja muuuta hilpetööriä.
Ykskaks kuski avasi apukuskin puoleisen ikkunan ja huusi jotakin kadun varrella seisovalle pojalle. Poika huuteli takaisin ja auto seisahtui kadun reunaan. Tässä tiedustellaan ilmeisesti hintoja - ja hetken päästä.... ei muutakun kaupan tekoon! Aloin vilkuilla huolestuneena taksimittaria johon kuski
- I stop this, don't worry.
- Okey.....
Siinä vaiheessa vielä lähinnä nauratti.
Kuski raahasi ajan patinoimaa tuolia kohti autoa ja alkoi lykätä sitä takakonttiin, joka ei meinannut tietty mahtua kiinni, koska sielä olivat kaikki tavaramme. Pari kovaa tömäystä ja silloin sai kielitaidoton isäntänikin useita valittuja sanoja suustaan ties millä kielellä.
No ei se tuoli takakonttiin mahtunut.
Kuski astui sisään ja tuoli löysi paikkansa viereiseltä penkiltä, jossa se kaatuili mutkassa suuntaan ja toiseenkin. Totesin, että takakontissa repussa on tietokone, joten tranguille tranguille....
Virestäni kuului helekatti jos se hajotti koneen niin...
Loppumatkan marokosta kotoisin oleva kuljettaja puhua pälpätti kaikenlaista 9:stä kaupungiosasta jossa asumme. Kysyessäni onko hän koskaan käynyt Suomessa, tämä paksukulmakarvainen mies kertoi kerran melkein joutuneensa vahingossa Turkuun!
Oon ennenkin todennut että Pariisissa voi sattua ja tapahtua ihan mitä vaan.
Tietokone toimii näemmä onneksi edelleen hyvin.
Viereisen Notre Dame de Loretten kirkon tornit soivat herätellen yöttömän yön juhlan valvottamia pariisilaisia. Isäntä löytää kaapin perukoilta minttuteetä, ja meitsi alkaa purkaa tavaroita asettuakseen kunnolla taloksi.
Eka yö takana ja koko pitkä loma edessä, yesyesyes!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!