Pariisilaisia leipäjonoja näkee patonkikauppojen edessä. Melkein jokaisessa korttelissa on vähintään yksi boulangerie, josta voi ostaa myös leivonnaisia. Uskon tulevani joulupossun kokoisena takaisin, koska näitä ei vaan kertakaikkiaan voi ohittaa. Tuore patonki, une baguette lausutaan jotensakin ynbaget maksaa noin euron, on ihan sairaan hyvää ja jotain ihan muuta kun citymarketin juustopatongit. Ne tuodaan kauppoihin kaksi kertaa päivässä ja luin jostain, että jopa 70% patongeista leivotaan perinteisesti käsin ja suuri osa paistetaan puilla lämpiävissä uuneissa. Valikoimassa on kaiken kokoisia, muotoisia ja pituisia malleja. Meabeageu-kadulta löytyy tietty meabeaguepatonkia, joka hujahti ainakin meillä lähes kerralla parempiin suihin, koska se maistuu yhtä taivaalliselta (jos ei paremmaltakin koska sitä saa harvemmin) kuin lämmin ruisleipä voin kanssa. Kaikilla leipureilla on kuulemma oma salainen patonkireseptinsä, mitä en ihan tajuu, koska eihän siihen tule paljoa muutakun vehnäjauhoja, vettä ja hiivaa...ja sit se vie kielen.
Croissantit eli vastaleivotut voisarvet ovat myös luku sinänsä.
Lisäksi on erikseen patisseriet (makeat herkkukaupat) ja viennoiseriet (kakkukaupat). Voi itku.
Luomuruokaa on kaupoissa rutkasti tarjolla, ja koska sitä on paljon se on kohtuuhintaista. Yhdessä marketissa luomutomaatit ovat jopa halvempia kuin tavalliset! Näillä liksoilla kannattais sittenkin harkita jäävänsä pysyvästi tänne.
Kaiken lisäksi tien toisella puolella on biokauppa, josta löytyy kaikkea vauvanruoasta koiranmakkaroihin ja kosmetiikkaan. Luomulihaleikkeitä, jopa kalkkunaa on pienemmissäkin marketeissa. Miksei meillä. Mikä siinä on niin vaikeaa ettei näitä Suomessa saada jo kauppojen hyllyille?
Ite asiassa meitsillä on kyllä vastasuunnitelma voisarvien, leivosten ja muiden herkkujen varalle. Ennen tänne lähtöä oli käytettävä loppuvuoden fysioterapiakäyntejä ennakkoon, joten tuli muutaman kuukauden kuntosalispurtti alkusyksystä. Fysioterapeutti todennäköisesti lukee tätä jossain vaiheessa, joten terkkuja vaan. Ylläpitävä treeni on jo aloitettu; kiedon jumppakuminauhan ranskalaisen parvekkeen kaiteeseen ja vetelen nauhaa samalla katsellen eiffeliä auringonlaskussa ja oopperatalon mahtavia kattopatsaita. Ja niitä rappuja tähän asunnolle noustessa laskin olevan 115 joten se ylös ja alas vähintään pari-kolmekertaa päivässä lisänä kävelylle, kävelylle ja kävelylle lyö kyllä reisipenkissä hikoilun mennen tullen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!