Joku kysyi kävimmeko Monet´n puistossa. Emme siellä mutta ihailimme kyllä taiteilija Giversyn puistossa maalaamia lummeaiheisia tauluja Musée Orangeriessa. Taulut olivat suurempia kuin olin kuvitellut ja esillä ovaalin muotoisissa huoneissa. Ihmiset eivät tosiaankaan hiljentyneet katsomaan näitä maailmankuuluja teoksia, joita Monet maalasi yhteensä noin 300kpl viimeisinä elinvuosinaan, vaan hyörivät ja pyörivät niiden edessä etsimässä kameraansa sopivaa kuvakulmaa. Kuten tein minäkin.
Ja olivat siellä Picassot ja kumppanitkin.
Sopivan kokoinen, liikuntaesteetön museo sijaitsee Tuileries-puiston kupeessa, johon tietty suuntasimme evästämään.
Jalat oli tässä vaiheessa jo ihan poikki, joten nappasimme puiston kupeesta polkupyörätaksin viemään meidät Madeleinelle ihailemaan kreikkalaista temppeliä muistuttavaa kirkkoa ja kuuntelemaan kirkkokuoroa ihan ilimatteeks (tää oli muuten päivän kohokohta – ihana konsertti).
Vähän kallis riksakyyti, mutta kyllähän extremestä pitää maksaa, aattelin kun vedin henkeä muutamassa mutkassa autojen ja bussien seassa.
Renoirin...
Matissen...
Ja Picasson käsitys naisesta.
Sekä pienet koululaiset opettajan johdolla seuraamassa tätä samaista näyttelyä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!